The Project Gutenberg EBook of Kanteletar, by Elias Lonnrot (compiler) Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the copyright laws for your country before downloading or redistributing this or any other Project Gutenberg eBook. This header should be the first thing seen when viewing this Project Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the header without written permission. Please read the "legal small print," and other information about the eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is important information about your specific rights and restrictions in how the file may be used. You can also find out about how to make a donation to Project Gutenberg, and how to get involved. **Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts** **eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971** *****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!***** Title: Kanteletar Author: Elias Lonnrot (compiler) Release Date: December, 2004 [EBook #7078] [Yes, we are more than one year ahead of schedule] [This file was first posted on March 7, 2003] [Most recently updated August 2, 2003] Edition: 10 Language: Finnish Character set encoding: ASCII *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANTELETAR *** This eBook was produced by Tapio Riikonen KANTELETAR TAIKKA SUOMEN KANSAN WANHOJA LAULUJA JA WIRSIA Koonnut Elias Loennrot AINEHISTO ALKULAUSE Uudempia Lauluja 1. Kreivin sylissae istunut 2. Petetty nuorukainen 3. Morsiamen kuolo 4. Velisurmaaja 5. Onneton nuorukainen 6. Toivoton rakkaus 7. Kultani kukkuu kaukana 8. Kultaansa ikaevoeivae 9. Merille laehtevae 10. Turvaton 11. Kultaansa sureva 12. Hyljaetyn suru 13. Ylenkatsottu 14. Karjalan neito 15. Poika ja tyttoe 16. Vihaava ystaevae 17. Petetyn kirous 18. Nauru ja itku 19. Rannalla itkejae 20. Varpusen olut 21. Haeaelaulu 22. Laulu, olut ja viina 23. Mutkainen matka 24. Neion valitus ENSIMAeINEN KIRJA Yhteisiae Lauluja I. Kaikille yhteisiae 1. Eraeskummainen kantele 2. Elkaeae oudostuko 3. Kiven alla kieltaejaeni 4. Miksi en laulaisi 5. Laula, laula kieli keito 6. Aeiae on aeaentaeni kulunut 7. Kuoli rakentajani 8. Silloin laulan, konsa jouan 9. Ei sanat sanoihin puutu 10. Jos ma lauluille rupean 11. Luonenko, lopettanenko 12. Ei runo rahatta laula 13. Virren kiittaejaelle ja moittijalle 14. Toisin ennen, toisin eilen 15. Ve'en varaiset 16. Ve'en varaiset (toisin) 17. Muinainen kaekeni 18. Jumalaan turvaava 19. Kun saisin, en heittaeisi 20. Paljo on tikalla huolta 21. Mikae lie piioillani 22. En elae elotta 23. Kyll' on kysta aitassa 24. Syitae vajavaisuksiin 25. Erotus mielillae 26. Armottoman osa 27. Missae nyt minun osani 28. Makaaja onni 29. Erotus onnilla 30. Tuli talvi, ei tahottu 31. Ei vaivaista haeihin 32. Muinaiset ajat paremmat 33. Vierin maalle vierahalle 34. Kotihinsa toivova 35. Minun on koti koivikossa 36. Korpi kurjalla kotina 37. En tohi tupahan mennae 38. Koista erotettu 39. Suvultaan heitetty 40. Oli ennen parempi 41. Parempi kuolla kun kitua 42. Kuolisinko koito raukka 43. Manalaan ikaevoeivae 44. Nuorra Manalle menijae 45. Aiaen silloin aeiti maksoi 46. Parempi syntymaettae 47. Syntymistaeaen paheksija 48. Mahoit ennen maammo rukka 49. Onnettomasti syntynyt 50. Saisinko kaeeltae kielen 51. Enpae voi ilon eleae 52. Elkaeae sanoko huolettomaksi 53. Monihuolinen 54. Usiahuolinen 55. Mikae neuoksi minulle 56. Hoikka, kaita ja musta 57. Sortunut aeaeni 58. Ikuinen suru 59. Huoliansa haasteleva 60. Ei sula syaen suruinen 61. Vaehae ilo emottomalle kaeestae 62. Pimiae isoton pirtti 63. Emintimaeisen saanut 64. Pienuuesta orpo 65. En tieae tekijaetaeni 66. Kaksi, jotka ei moiti 67. Kun oisin kaekenae 68. Suru ja pelko 69. Sanoissa kuluva 70. Sepaen tehtaeviae 71. Suku surmaksi rupesi 72. Ei kestae lihainen silta 73. Soisit suohon sortuvani 74. Vilu viimenki tulevi 75. Ohoh kullaista kotia 76. Ei kuinkaan hyvae 77. Taessae saapi lempo lemmen 78. Kahenlainen toivotus 79. Hyvaen saeaen toivotus 80. Tuuterin laatu 81. Haetaekoe tyttoejen 82. Kummaistako kuuleminen 83. Mistae tunnen tuhman 84. Muutamia tuntomerkkejae 85. Kyntelin kysymykset 86. Toisin ennen, toisin eilen 87. Juomarin toimi 88. Emon neuvo pojalle 89. Tavattava tyttoe 90. Vaeinaemoeisen sanoja 91. Lintuin keraejaet 92. Revon valitus 93. Pohjolan poika 94. Ensimaeinen rautio 95. Pahalaisen matka 96. Herran hevosen kuolo 97. Mieli melkiaessae 98. Kolme kokematonta 99. Kolme pyytoeae 100. Kurki ja varis 101. Hyvae laiskalla lapsi 102. Elae naura toisen naista 103. Aikansa kullaki 104. Veneelle tuulta 105. Maata pannessa 106. Leikkuuta lopettaissa 107. Syoettaevi meri sikansa 108. Vangittu pannu 109. Tynnyrin puhe 110. Oluen synty 111. Tehkaeme iloinen ilta 112. Hyvae isaentae 113. Hyvae emaentae 114. Kiitos emaennaelle 115. Sopivaisia 116. Voisi nuo pariksi panna 117. Tanssin kulku 118. Tanssiin yrittelijae 119. Tule meille tanssimahan 120. Tahtoisitko rakastaa 121. Avatkame aitoamme 122. Hyvae ilta lintuseni 123. Koeyhae ja rikas vouti 124. Hirvenhiihanta 125. Miksi en vaesyisi II. Haeaekansan lauluja a) Antiaisissa 126. Onko mitae millaeki 127. Kutti, kutti 128. Katso neitoasi 129. Kasa kaasolla sylissae 130. Elae ihastu ensi-illalla 131. Kiitae sulho lykkyaesi 132. Elae vie neittae pahoille 133. Puolusta neittaesi 134. Neuo sulho neioistasi 135. Ansioa myoeten palkka 136. Mitae itket neito 137. Laehet jaelen jaeaemaettoemaeksi 138. Laehet kukka kuikemahan 139. Toisin toisessa talossa 140. Jo nyt vaihoit, minkae vaihoit 141. Luulitko puolet loppuvan 142. Laeksit kouluhun kotoa 143. Apiat ativoreisut 144. Heitaen suoni, heitaen maani 145. Laeyli laehteae, laeyli ilman 146. Ei toiste tunnetakana 147. Muuttunut koti 148. Kun itket, hyvinki itke 149. Kutti, kutti, neito rukka 150. Elae itke neito rukka 151. Mitae neien itkemistae 152. Tapa toinen ottaminen 153. Elae moiti anoppiasi 154. Miehen mielen nosto 155. Kotihin heittiimiset 156. Ken meitae veelle viepi b) Haeissae 157. Oisiko lupa kysyae 158. Tokko naeit mitae tullessa 159. Voi veikko, mitae vetelet 160. Kirkas neiti kihloissasi 161. Kutti, kutti, sulho rukka 162. Laajasukuinen neiti 163. Kaason kauneus 164. Kaason istunta 165. Kaason laempimaen saanta 166. Kaason syoetaentae 167. Maata menentae 168. Kaason juomiset 169. Kosiomiehen ylistys III. Paimenlauluja 170. Kukkalatva kuusi 171. Mipae paimenten olla 172. Tule taenne 173. Missae armahani 174. Armahan kulku 175. Enkoe minaeki toivoisi 176. Katso Kiesus karjaistani 177. Muut kuuli kirkonkellon 178. Lepo, lepo, lehmaeni 179. Paista paeivae paimeneile 180. Laske paimenta kotihin 181. Mene paeivae, vieri viikko 182. Jo tulen kotihin 183. Haemehen kaevijae 184. Kuulin kummat kuusialta 185. Minkae noista mille annan 186. Tyoensae kumpasellaki 187. Juoksin, juoksin joenvartta 188. Venehen synty 189. Souti sotka suojan rannan 190. Laekkaem sikko Suurulahan 191. Antti armas herttaseni 192. Repo ja jaenis 193. Hiiren peiaat 194. Katin kosiominen 195. Hiiri ja haemaehikkoe 196. Hiiri ja katti 197. Hiiren tapaaja 198. Joutsen ja hanhi 199. Mitae itket pieni lintu 200. Paeaeskylaeinen 201. Avullinen kurki 202. Haevinnyt hanhi 203. Hevosen hakija 204. Merkitty orit 205. Tuntematon veli 206. Pakeneva IV. Lasten lauluja 207. Anto ja saanti 208. Laekkilaeaen laehtoe 209. Prokko tiellae propatinna 210. Tuomittu katti 211. Takoi seppae viikatteita 212. Kolkkaa kotaa 213. Kenen taemae pelto 214. Ken soei kesaevoin 215. Kirkon teko 216. Neiti verkossa 217. Kojo ja Anni 218. Oi ukko uikari 219. Min rastas raataa 220. Ken Teron tietaeae 221. Piilehtijae 222. Oli ennen ukko akka 223. Paimenen haetae 224. Ellin velli 225. Tuomisia 226. Tule aemmae Tuuterista 227. Kaeaepoenen, kaeaepoenen 228. Yksi on akalla poika 229. Vanhan ammunta 230. Nukka kaunis karkaele 231. Sinun sikoja, minun sikoja 232. Hus sika metsaeaen 233. Ruotsin kieltae 234. Olin ennen onnimanni 235. Hyi, hyi Hymylaeaen 236. Meni akka metsaeaen 237. Palvelin minae rikasta miestae 238. Luojan kukku TOINEN KIRJA Erityisiae Lauluja I. Tyttoein lauluja Laulutiloissa 1. Kuluu ikae laulamattaki 2. Ei laulu kesista kiellae 3. Laulan voiessani 4. Meistae kasvavi kananen Tansseissa ja kisoissa 5. Mitae me tytoet suremma 6. Taessae tanssivi tasaiset 7. Mitae tuosta, jos ma laulan 8. Hyvae sanoma emolle Kerskatessa 9. Mitae te pojat suretta 10. Hyvaen eukon tytaer 11. Hyvae lykky neitosilla 12. Kolme kaunista 13. Ei sovi Karjalan kihlat 14. Enmae huoli huitukoille 15. Mie tahon tasaista miestae 16. Paremman miehen verta 17. Ei taeyvy renkien rekehen 18. Kun taemae kana katovi Poikia herjatessa 19. On kumpiaki 20. Erilainen kirkonkaeynti 21. En mene Matille 22. En mene minae pahoin 23. Toivossaan pettynyt 24. Enmae huoli huitukoille 25. Mitae sie kaevelet surma 26. Elae pyyllae neittae pyyae 27. Kotien erotus 28. Toista taenne toivottihin 29. Tie on tehty tuhman mennae Sulhoaan ikaevoeiessae 30. Monisulhollinen 31. Onpa tietty tietyssaeni 32. En heitae kullaistani 33. Muien musta, minun hyvaenen 34. Tuo on mies me'estae tehty 35. Kun oisi kahen valta 36. Katso'pa taetae tytaertae 37. Konsa meillae kosijat kaeypi 38. En kehannut kieltaeae 39. Mitae laihaa laulamasta 40. Miks' ei soita suu soria 41. Aeaeni ei kuulu kullalleni 42. Etaeaellae minun omani 43. Kun mun kultani tulisi 44. Oisko linnun lentoneuot 45. Itken kuja kullaistani 46. Tehkoes liitto lintuseni 47. Minun on sulhoni soassa 48. Jouvu kultani kotihin 49. Vaiva vuottaessa 50. Luonto luovan luoksi tuopi Sulhon kuoltua 51. Minun on kultani kulossa 52. Armas arkussa ajavi 53. Maassa marjani makaavi 54. Miks' on silmaeni sipakat 55. Pois on mennyt meistae toinen 56. En voinut itkeae naurulta Sulholta heitettynae 57. Ei lehto levaeten huoli 58. Jo meillae ero tulevi Sulhotonna 59. Minae musta pikkarainen 60. Olkiset minun omaisi 61. Eipae tunneta tuvuksi 62. Koeyhaen lapsi tyoet tekevi 63. Jaeaemmae mansikat maeelle 64. Tieae ei siika syoejeaensae 65. Tietaemaetoen kullastansa 66. Kaikissa katala yksin 67. Korpikotinen 68. Pahasti paimenoinnut 69. On ikaevae iltasilla 70. Tuli kolmelta kosijat 71. Jo tulevi Tuonen Tuomas 72. Moni moitti muotoani 73. Toisin sattui toivomani Sulhoa toivoessa 74. Jospa se johi tulisi 75. Voi jos mie tok miehen saisin 76. Voi kun mie mokoman saisin 77. Kun tulis sulho vierahiksi 78. Kaeynkoe viikon villapaeaenae 79. Kun saisin, mitae sanelen 80. Luo'pa luoja luotuhuni 81. Varjele vakainen luoja 82. Ei naitu naintavuonna 83. Akoill' on paha ajatus 84. Taeytyvi taetae tytaertae 85. Viel' on mulla mielitietto 86. Ei tuo neito tuosta huoli 87. Nouse lempi liehumahan Ko'ista erotessa 88. Paistaa paeivae muuallaki 89. Laekkaen musta muille maille 90. Pois tulee tytoelle laehtoe 91. Jo nyt luulen luopuvani Sanan-alaisna 92. Suotta soimat nostettihin 93. Sepae vasta sen pahempi 94. En ole syoetaevae soria Suru 95. Tulin kummaksi kylaehaen 96. Liika minusta laitettihin 97. Suotta soimat nostettihin 98. Mitaepae suren sanoista 99. Sanat paeaelleni satavi Orjuuessa 100. Vierin vierahan varalle 101. Monta muoriteltavata 102. Kun ma voisin vielae vuoen 103. Emaennaell' on kolme kieltae 104. Mahoit ennen luoja luoa 105. Laehen linnahan kauaksi 106. Ei ollut kaunis Karpan puoli 107. Ei tytaer jokehen joua 108. Vierahan yloesajanta Orpona 109. Kasvoin lassa armotonna 110. Tule ei paeivae polvenaan 111. Pois itkin ihanat silmaet 112. Ei kuule emo minua Koeyhaenae ja vaehaeonnisena 113. Nokeusin nuotioilla 114. Oisinko pojaksi luotu 115. Toisinpa kaevi kaetehen 116. Osan taehen ei otettu 117. Miksi olen laiha Vieraalla maalla 118. Ikaevae omia maita Kuolla toivoessa 119. Surujani mie sukitan 120. Kunpa kurja kuolisinki Pilattuna 121. Loeyaen armon aaltoloissa 122. Tuli hurtta huovin maalta 123. Ei tieae emo tytaertae Nimittaemaettoemissae huolissa 124. Mieli muien ja minunki 125. Alene Jumalan aika 126. Viikon vuottelin kaekeae 127. Kolminaiset huolet 128. Maassa mieleni matavi 129. Kannan mustoa muretta 130. Toinen ei tunne toisen huolta 131. Kyllae huoli virttae tuopi Jauhaessa 132. Erotus jauhinkivillae 133. Kivi on suuri, orja pieni 134. Ellos vuori voivotelko 135. Mitae kaakatat kivonen 136. Jauhan, jauhan jauhon hienon 137. Neien mieli miehelaehaen Yhtae ja toista 138. Arvan asettaja 139. Naekijae valehtelevi 140. Ei minusta miniaeksi 141. En muistaisi mukiin mennae 142. Neitivalta ja miniaevalta 143. Hyvaeoloinen neiti 144. Erilaisia kaeskyjae 145. Kaksi kaunista yhessae 146. Laeksin meren kylventaehaen 147. Tee minua tikkariksi 148. Ostettavia 149. Kauro ei tule tupahan 150. Koivun ja tuomen oksa 151. Ei sovi rengin rekehen 152. Jo minae menen jonaki 153. Toisin mieleni omani 154. Millae maksan maammon maion II. Naisten lauluja a) Miniaenae 155. Se rankka miniae raukka 156. Kun elin emoni luona 157. Olin kukkana kotona 158. Ahot taeynnae armotuutta 150. Ei ole aittahan asiita 160. Yks' on kyyttoe kytkyessae 161. Heitaen hempiaet tupani 162. Ei itkemaetoentae aikaa 163. Myoetihin mae miehelaehaen 164. Sain kerran kesaessae maata 165. Kauan maata annettu 166. Toinen toistansa parempi 167. Pitaeminen paeaetynyttae 168. Ei tunne tehae tuvaista 169. Survo nyt itse suuri muori 170. Miniaen syntymaekoti 171. Suuri kiitos sulholleni b) Lasta tuuvittaissa (yhteisesti) 172. Minae laulan lapsen virttae 173. Kiitae huomenna hevoista 174. Laulan lasta nukknmahan 175. Kaey unonen kaetkyehen 176. Unta taeaellae tarvitahan 177. Anna maata Maariainen 178. Tuuti lasta Tuonelahan (poikalapselle) 179. Aesken poika poik' olisi 180. Vara muuanne valmennunna 181. Ei tule emon tukia 182. Tulipa tukan repijae 183. Tunti, tunti poikalasta 184. Tunti, tunti poiuttani 185. Pahenneet polvet (tyttoelapselle) 186. Tytaer syntyi, tyhjae syntyi 187. Ei tukia tyttaerestae 188. Kun tytaer hyvae tulisi 189. Mihin tuutinen tytaertae 190. Huolet huovilla tupana 191. Miehellenkoe vai manalle 192. Viel' on vuoro valvoa'ki 193. Tunti sulhoa tytoelle 194. Minae vaan tuuvin tyttoeaeni 195. Rahat raskuen tulevat c) Miestaeaen arvatessa 196. Yks' on paha ei parane 197. Puutuin tuohon pulluksehen 198. Itse hullu hukkasime 199. Pyyae sulhoa sulolla 200. Kosto kaunistelemisesta 201. Kuka tiesi, kenpae luuli 202. Viikon vuotin virkiaeistae 203. Tunnen sulhoni 204. Itken pois ihanat 205. Miesi minulle annettihin 206. Sain minae savisen saksan 207. Jo johonki saatettu 208. Tein kaupan kallallisen 209. Hyv' on olla hympyraellae 210. Minun lauloa pitaeisi d) Muissa tiloissa 211. Ilo ilmahan katosi 212. Laulu laiskana pitaevi 213. Ei oo huolta neitosena 214. Vanhan lahjat nuorelle 215. Vanhan eukon valitus 216. Mitaepae kylae kyselet 217. Lempoko lennaetti minua 218. Rajan taaksi raapattihin 219. Viety on maille vierahille 220. Eroon kanaset 221. Tullut muoto mustemmaksi 222. Luulin kaeyvaeni kaekenae 223. Jouvuin puulle pyoerivaelle 224. Itken kurja kulkuani 225. Kun oisin kuollut kuusioeisnae 226. Minae pyy pesaetoen lintu 227. Sinnes nyt pihani pitkaet 228. Kului kultainen ikaeni 229. Vaeki herttainen vaeheni 230. Pah' oli orjana eleae 231. Olut vieri kun vetehen 232. Ei nyt paista palmikkoni 233. Nyt on tullut turmiolle 234. Olin ennen otramaana III. Poikien lauluja Tansseissa ja muissa tiloissa 235. Jos ma lauluille las'eme 236. Kaeynti roualassa 237. Taeytyykoe taetae tupoa 238. Soita'pas soria likka 239. Taem' on iltoja iloisin 240. Miksi juot joesta vettae Naimatuumissa 241. Rikas kosija 242. Keltae mae kysyn tytaertae 243. Monimorsiamellinen 244. Potra on poikana eleae 245. Oisi mulla vallan miekka 246. Kun saisin Savosta naia 247. Katumoiksi nainen kaunis 248. Lempo leskelle menevi 249. Mie valitsen varrellani Osattomana 250. Mikae kumma kummitseksen 251. Koeyhae kyntoepoika 252. Elettihin meillae ennen Pahasti elettyae 253. Rahansa menettaenyt 254. Pahasti maannut 255. Neittae tavotteleva 256. Pahasti oeitsinyt Sorrettuna 257. Akat sanovat 258. Pahin omalla maalla 259. Koti toivo kuolleheksi 260. Usiassa yoetae ollut Morsiamesta jaeaetyae 261. Jo on maattu marjaseni 262. Anastettu armahani Ko'ista erotessa 263. Pois tulee pojalle laehtoe 264. Kun taemae kave katovi 265. Soria sotainen tauti Vierailla mailla 266. Tietaemaetoen kuolo 267. Ikaevae tuletteleksen 268. Liuoin soita, liuoin maita IV. Miesten lauluja Laulellessa 269. Kalle tyoelle tempoamma 270. Joko laululle laehemmae 271. Mitae laulamma lajia 272. Laula, laula veitoseni 273. En joua laulamahan 274. Soisin paeivaet soitettavan 275. Suu ei laula suuruksitta 276. Kunpa palkka pantaisi 277. Siitae sinne tie menevi 278. Noita laulan, joita taian 279. Lapset taessae laulelevat 280. Omat on virret oppimani 281. Tuonko virteni vilusta 282. Kaksi laulajata 283. Kilvan laulajat 284. Mi meiaet ko'olle saattoi 285. Mist' on viina synnytetty 286. Miks' et pysty miehen paeaehaen 287. Hoi on, hoi on huolta paljo 288. Nyt on kaikki kallistunna 289. Laulan taskuni tavoilta 290. Sikuna minun seotti 291. Selvaeksi tekeyminen 292. Oluett' ei ollenkana Sananalaisna 293. Enmae lurjus liene'kaenae 294. Sanotahan, soimatahan 295. En minae kysy kylaestae Huolissa 296. Laulan ilman lainehilta 297. Laulan hoikka huolissani Vaehaeonnisena 298. Muut ja minae 299. Tiirin, liirin, tengan loeysin 300. Sepae vasta kullan kulta 301. Hepo huono, akka tiine 302. Jo nousen nokinen poika 303. Luulin lumpehen pitaevaen Vierailla mailla 304. Laehin Pietarin pihoille 305. Joko minua noiat noitui Eritiloissa 306. Kuolema kovinta tyoetae 307. Kun kolotin koivun latvan 308. Kolm' on miehellae pahoa Pahanaisellisna. 309. Eroon torat 310. Taeytyi ruupuhun ruveta 311. Nain vihaisen, toin toraisen 312. Ei ole puuru ruunan syytae 313. Syrjin soei, selin makasi 314. Hauki syoepi sammakonki 315. Vanha sai valitun piian 316. Kun oisi vaimo vaihtamoina 317. Tulin turkka naineheksi Entisiae muistellessa 318. Sivu kaeyvaet, kanta vaelkkyi 319. Tulin vanhaksi varahin 320. Ajoin konstisti kotihin 321. Pah' oli Virossa orjan 322. Pakolaisen matka Sota-aikoina 323. Varjele Jumala soasta 324. On nyt miestae miekan alla 325. Koti luuli kuolleheksi 326. Yks' on paeivae miehen paeaetae 327. Tuo kerta rajalle rauha 328. Kiitos rauhasta Metsaestaeessae 329. Ota metsae miehiksesi 330. Mieli mennae metsolahan 331. Mielly metsae miehi'ini 332. Rakenteleminen 333. Metsaen kuninkaalle 334. Mielikki ja Kuurikki 335. Mielikki metsaen emaentae 336. Metsaen tyttoe mieli neito 337. Pohjan tyttoe, viljaneiti 338. Tellervo Tapion neiti 339. Ukko kultainen kuningas 340. Penu pieni koiraseni 341. Ku on koirani kokenut 342. Koira haukkuvi havuja 343. Etsittelen eukkoani 344. Tule kullan muuttelohon 345. Mikae mieli, mikae muutos 346. Itken osattomuutta 347. Matala on mahti mulla 348. Ikaevae eraetoen ilta 349. Anna ainoinen Jumala 350. Elloes panko pahaksi 351. Suostu metsae suoloihini 352. Jaeniksen vivulla 353. Oravan pyytaejae 354. Linnustaja KOLMAS KIRJA Alkulause Virsi-Lauluja I. Muinais-uskoisia 1. Suomettaren kosijat 2. Lyylikin hiihanta 3. Katrin parannus 4. Viron orja ja isaentae 5. Mataleenan vesimatka 6. Neitsy Maarian virsi II. Historiallisia 7. Piispa Heinrikin surma 8. Elinan surma 9. Inkerin sulhot 10. Wiipurin linnan haevitys 11. Puntuksen sota 12. Kaarlon sota 13. Turusen neiti 14. Anterun surma 15. Riion poika 16. Hannus Pannus 17. Marketta ja Anterus 18. Kiikan lapset 19. Tuiretuisen lapset 20. Vienan neiet 21. Kalevalan neiti 22. Neien rosvo 23. Veenkantaja Anni 24. Kojosen poika 25. Joukosen nainen 26. Lunastettava neiti 27. Lunastettava neiti (toisin) 28. Neiti lepetissae 29. Kolmet kosijat 30. Kullervon sotaan laehtoe 31. Neien hanhi III. Tarusekaisia 32. Kestin lahja 33. Vaehaetoivottu sulho 34. Katri neito 35. Saaren neito 36. Meren kylpijae 37. Helka paimenessa 38. Meren kosijat 39. Aholla itkijae 40. Pahasulhollinen 41. Sairastaja neiti 42. Marjatiellae kaonnut 43. Hukkunut veli 44. Kankahan kutoja 45. Katrin kosijat 46. Nimitettaevae poika 47. Rangastava sulho 48. Aekaeinen sulho 49. Sulhonsa kylvettaejae 50. Sulhon valitsija 51. Kukkien tarves 52. Neiti omenapuussa 53. Kaonnut poika 54. Suen vivulla kaeynyt 55. Wirossa posija 56. Kosissa kaeynyt 57. Konnun tytaer 58. Vaimon saanut 59. Viisastunut 60. Hiihtaejae surma VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU ALAVIITTEET ENSIMAeINEN KIRJA En tieae tekijaetaeni, Enkae tarkoin saajoani; Liekoe telkkae tielle tehny Sorsa suolle suorittanut, Tavi rannalle takonut, Koskelo kiven kolohon. ALKULAUSE Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisellae ovat ikaeskun toinen pyhempi kieli, jolla itsellensae eli muille haastelee erinaeisiae halujansa ja mielensae vaikutuksia; jolla paremmin, kun taellae tavallisella, jokapaeivaeisellae kielellae, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyvaeisyytensae, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa. Ajatukset itsestaensae semmoisissa tiloissa olisivat sulinta soittoa ja kauniinta laulua, jos taittaisiin havata ja pysyvaeaen muotoon kuvata. Mutta taemae kuvaanta ei taida tapahtua, paitsi aeaenen ja sanan kautta, puuttuvaisesti, niinkun kaikenlainen muuki kuvaus maailmassa. Kotikielellae huokiasti kerromma joka asian paikallensa, mutta vierailla, vaehemmin tutuilla kielillae puutumma usein sanoja tavottelemaan ja asia jaeaepi kertomatta. Niin on se aeaenen ja sananki kanssa mielen ja ajatusten asioita kertoessansa; usein puuttuvat kesken, eivaetkae saa ilmotetuksi, ei kaikkia osotetuksi, mitae tahtoisivat. Mutta parempaa ja taeydellisempaeae kuvausmuotoa ei saadessa taeytyy mielen ja ajatusten tyytyae aeaeneen ja sanaan, taivutellen niitae mahdollisuutta myoeten milloin soitoksi ja lauluksi, milloin muuksi kerrontalaaduksi. Jos joku kysyisi soiton ja laulun syntyaikaa, niin emme taitaisi juuri erehtyae, jos vastaisimma niiden synnyn ei paljo myoehaesemmaen koko ihmissuvun syntyaikoja olevan. Sillae jo ensimaeisillae ihmisillae oli samoja syitae, kun meillaeki, soittoon ja lauluun. Ensimaeinen laulu kuitenki mahtoi paremmin olla jotai aeaenellistae hyminaetae, kun sanallista laulantoa. Lapsi ennen puhumaan tottumistansa kokee sanattomalla aeaenellae mielensae ilmottaa, ja ensimaeistae laulua pidaemmae, ei taeysikasvaneena, vaan lapsena, syntyneen. Taestae lapsuudestansa kasvoi se vaehitellen suuremmaksi ja synnytti aikaa voittain usiampia perillisiae--erityisiae laulu- eli runolaatuja. Semmoisia erityisiae runolaatuja ovat lauluruno, loihturuno, virsiruno, kertomaruno ja osotelmaruno [1]. Lauluruno kuvaelee ihmisen erinaeistae mielenlaatua ja kaikkinaisia kohtaavia ajatuksia moninaisissa tiloissa. Loihturunolla on tyoenae tulleitten pahojen poistaminen eli peljaettyjen vastaaminen. Virsiruno kertoo jostain varsinaisesta eli muuten ajatellusta tapahtumasta, useinki jollai sivutarkotuksella, ei paljaan kerrottavan asian vuoksi. Kertomaruno samate kertoo joista kuista nykyisemmistae eli kaukaisemmista asioista, mutta ei yhdestae eli kahdesta, vaan usiammista toinen toistansa seuraavista. Osotelmaruno asettelee kaksi eli usiampaa jostain haastaviksi eli jotain toimittaviksi keskenaensae [2]. Naeistae runolaaduista pidaemmae laulurunon olevan sekae vanhimman, ettae muuten yhteisimmaen. Myoehaeisemmaeksi arvaamma loihturunoa, sitaein myoehaeisemmaeksi virsi- ja kertomarunoja, osotelmarunoa kaikkia nuoremmaksi. Suomen kansa jo vanhuudesta on harjotellut itsiaensae kaikissa naeissae runolaaduissa, mutta sitae ei taida yhteisesti kaikista kansoista sanoa. Usiammalla ei ole loihtu- ja osotelmarunoja, emmekae tiedae virsi- ja kertomarunoja, mitae mainita kehtaisi, kaikilla loeytyvaen. Kauniimmat kertomarunonsa ovat Kreikalaisilla ja samate ylistetaeaen heidaen laulujansaki kauniiksi. Mutta selviae, virsihin sekaumattomia lauluja, epaeilen jos tavataan missaeaen kansassa enempi kun Suomessa, ja epaeilemaettaeki jaeaevaet loihtu-runoissa kaikki muut tutut kansat Suomalaisista jaelelle. Ettae taessae edellae olemma vertailleet kansan, ei oppineitten teelmiae runoja, sen lukija helposti muistuttamattaki havatsee. Jos oppineitten teelmiae arvaisimma, niin siinae Suomen runosto jaeisi loitos jaelelle monesta muusta kansasta, niinkun jaeaeki. Joka jaelkeaeminen ei kuitenkaan paljo huoletuta meitae, koska kansantekoisissa runoissaan on pian ensimaeisiae. Kummallaki, niin kansan, kun oppineitten runoilla on oma arvonsa ja etuisuutensa, sitae emme tahdo, emmekae taida vastustella. Mutta toinen toisensa rinnalla niitae pitaeen naeemmae edellisissae luonnon, jaelkimaeisissae moninaisuuden voittavan. Kansarunoja siitae syystae ei juuri saatakaan tehdyiksi sanoa. Niitae ei tehdae, vaan ne tekeytyvaet itsestaensae, syntyvaet, kasvavat ja muodostuvat semmoisiksi ilman erityisettae tekijaen huoletta. Se maa, joka niitae kasvattaa, on itse mieli ja ajatus, ne siemenet, joista sikiaevaet, kaikkinaiset mielenvaikutukset. Mutta kun mieli, ajatukset ja mielenvaikutukset kaikkina aikoina ja kaikilla ihmisillae enimmiten ovat yhtae laatua, niin runotki, jotka niistae syntyvaet, eivaet ole yhden eli kahden erityinen omaisuus, vaan yhteisiae koko kansalle. Samassa kun niitae sanottaisi jonkun erityisen tekemiksi, kadottaisivat kansanrunollisen arvonsa.-- Taemaen saamma liiatenki laulurunoista sanoa, jotka yli kaikkien muiden runojen juuri ovat mielen aeaenellisiae kuvauksia, ajatusten sanallisia muodostumisia. Pilvet taivaalla kulkevat tietaensae, eivaetkae jaetae kun varjonsa maalle. Samate ihmisen mieli ja ajatukset: ne liikkuvat ja vaihtuvat toinen toistansa ajellen, vaan laehimmaeinen siinae tilassa heistae ei tiedae suuresti mitaenae. Mutta pilvet viimein kasvavat ja puhkeavat sateeksi; samalla lailla paisuvat mieli ja ajatukset aikansa, puhkeavat sanoiksi ja laehtevaet siinae muodossa toistenki havattavaksi. Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko sopivammasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja erinaeiset mielenvaikutukset tuuleksi. Tuuli tyvenaestae rannasta alkain ensin siittaeae pienet vaereet, kasvattaa vaereistae laineet, kohottaa laineista suuret, ulommaksiki havattavat kuohupaeaet aallot. Samalla tavalla erinaeiset vaikutukset ensin liikuttavat tyvenaen mielen ja sitae jonkun ajan liikuteltuansa pakottavat viimein aeaenellae itsensae ilmottamaan. Olkoon siinae sikseen kansanrunoin synnystae ja ilmaumisesta. Oppineitten runot siinae kohta erotuksen kansanrunoista, etteivaet ole ajatuksesta syntyneitae, vaan ajattelemalla tehtyjae. Tekijae ei pakoteta sydaemensae kyllyydeltae runoilemaan, vaan runoilee omalta paeaettaemaeltaensae. Siinae on muuttunut tyoeksi, mikae kansanrunoissa oli ilmauma; elaevaen kaeen aeaeni metsaessae kuvakaeen kukunnaksi seinaekelloissa; luonnon puro kaivetuksivesiojaksi; luontainen metsae istutetuksi puistoksi. Lapset usein kuuntelevat mielusammin kuvakaekeae, joka seinaekelloissa tiimat huhuvi, kun elaevaetae metsaekaekeae; pitaevaet suoran kaivosojan kauniimpana, kun sinne taenne mutkistelevan luonnonpurun; asuskelevat ennemmin istutetussa puistossa, kun luontaisessa metsaessae--moni kiittaeae kaivovettaensae kaikkia hetetvesiae paremmaksi.--Oppineitten runoelmissa pilvi itsestaensae ei ala sataa, vaan esinnae tehdaeaen pilvi, jonka sitte annetaan sataa, s. t. s. oppinut runoille ruvetessansa ensin kokee mielensae ja sydaemensae sillae aineella taeyttaeae, josta paeaetti runoella. Se tyoe haenelle miten luonnistuu, sitae myoeten saapiki vaelistae somempia, kauniimpia, vaelistae sopimattomampia, kehnompia runolaitoksia. Vielae on seki oppineille haitaksi, ettae kun nuoruudesta alkain harjottavat itsiaensae moninaisten ainetten tutkinnoissa, usein unehuttavat ne, jotka lapsuudesta oikein tunsivat, eivaetkae aina opi uusia taeydellisesti, vaan puuttuvaisesti tuntemaan. Niin itsen kielenki kanssa. Sen elaevae luonnollisuus tahtoo kirjalliseksi kankeudeksi muuttua; se ei taivu ajatusten ja mielen mukaan senkaeaen vertaa, minkae kieli niitae tavallisesti voipi seurata. Sitte semmoisina oppineet kuitenki moninaisuutta rakastavaiset milloin ottavat runoillaksensa aineita, jotka ilman olisivat paremmat, kulloin teeskentelevaet mielenvaikutuksia ja ilmisaattavat ajatuksia, jotka myoes olisivat paremmat ilman ihmisluonnossa loeytymaettae. Taetae emme nyt kuitenkaan sano ylehensae kaikista oppineitten runoista. Tosin loeytyy niidenki seassa toisinaan luonnon siittaemiae, kauniita, joiden ei ollenkaann tarvitse kansanrunoin rinnalla haevetae. Myoes voittavat ne muotonsa moninaisuudella kansanrunot, niinkun istutettu puutarha voittaa puitensa moninaisuudella luontaisen metsaen, vaikka metsae muuten on suurempi. Mikae siis on kansanrunoissa se omaisuus, jossa enimmaesti tekorunoista erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelemaettoemyys; sula mielen ilmotus ilman mitaeaen salaamatta, mitaeaen ulkoa lisaeaemaettae. Taemaen luonnollisuutensa ja yksinkertaisuutensa taehden on myoes oppineiltaki kansanruno kaikkina aikoina arvossa pidetty. Kreikalaiset, vanhaan aikaan kaikista sivistyneimmaet, kokosivat suurella huolella kansanrunonsa yhteen, ja nykyaikoina on pian kaikki sivistyneet kansat samalla huolella ja rakkaudella niitae kohdelleet. Niin rajamaassammeki Ruotsissa, jossa vielae esivaltaki aeskettaein on kaeskenyt alhaisemmissa kouluissa niitae lukea. Varahinen ei siis taida ollakaan Suomen runojen ja laulujen unohduksen tieltae korjaaminen. Jopa ei varahinen, vaan valitettavaksi kyllaeki myoehaeinen. Monta niistae kauniimmista on jo iaeksi paeivaeksi kadonnut ja monta naeihin aikoihin saeilynyttae katoaa paeivae paeivaeltae, vuosi vuodelta, polvi polvelta, entisten jaelkeen, jos niitae ei kohta ja taeydellae toimella sitae ennen korjata. Enimmaen osan taestae kokouksesta olemma vanhoilta vaimoihmisiltae saaneet ja he ovat aina lauluinsa lomaan, uusia muistutellessansa, sanoneet: "kun olisitta tulleet minun tyttoeaikoinani, ka silloin niitae olisi keraeytynyt; silloin niitae lauleltiin paljoki, vaan unohtuneet ovat jo muistosta, kun nuori kansa niitae ei enaeae laula, muita omia renkutuksiansa parempana pitaeen". Se on Suomen Karjalassa, jossa naeitae lauluja nykyaikoina enimmaesti lauletaan, ja mainittavimmia siinae kohdassa ovat Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajaerven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitaejaet. Kolmannessa kirjassa loeytyviae virsilauluja taasen enemmin lauletaan Venaejaen, kun Suomen Karjalassa, ehkae kyllae kumpasessaki, eikae aina erivirsiae, vaan yksiaeki. Savosta on jo enin osa kadonnut niin lauluista, kun virsistae, kuitenki vielae siksi jaelkimuistoa niistae ollen, ettae helposti naehdaeaen, niiden siellaeki ennen muinaan tutumpia olleen. Pohjanmaalta, Haemeestae ja muilta paikoilta Suomessa niitae enaeae tuskin muistoksikaan entisestae olostansa tavataan. Laulu kyllae ei ole haevinnyt, ei Savosta, eikae muualta Suomessa, vaan on muuttunut, joko hengellisiksi virsiksi eli maallisiksi toisenlaatuisiksi. Hengellisiae virsiae laulellaan, paitsi lukemattomia arkkiviisuja, vanhassa ja uusissa virsikirjoissa, Sionin virsissae, Achreniuksen juhlavirsissae ja muissa kirjoissa. Ne ovat kaikki praentaetyitae, ja sen tarvitsevatki olla, sillae niitae olisi muuten vaikiampi muistaa, kun kansanlauluja, koska kieli ja ajatukset niissae tavallisesti eivaet ole selviae, vaan enemmin eli vaehemmin sekavia kumpasetki.--Maallisia nykyisemmaen ajan lauluja on usiammasta laadusta. Rantamailla ja Haemeessae niitae osittain kaeaennetaeaen ruotsista, osittain tehdaeaen uusia, vaan ruotsin mukaan, taikka muuten entisestae Suomen laulusta poikkeavaisesti. Muutamia niistae tavataan jo ulommaksiki Savoon ja Karjalaan levenneenae, joissa myoes itsissaeki toisinaan uusia lauluja sihen laatuun ilmautuu. Ne ovat enimmaesti praenttaeaemaettoemiae monilla erinaeisillae nuoteillansa. Syntymaepaikoillani etelae Suomessa tuli viimeistaeki joka viides vuosi uusia lauluja entisten siaan. Entisiae uusien ilmautessa ruvettiin vanhantapaisina pitaemaeaen ja saivat unohtua. Niille uusille tuli pian sama vuoro eteen. Ainoastaan muutamia, joko aineensa eli nuottinsa taehden, muisteltiin kauemmin. Pitaejaen suutarit, raeaetaelit, sepaet, nikkarit ja muut mestarusmiehet olivat niiden levittaejiae, usein tekijoeitaeki. Naeytteeksi panemma taehaen muutamia semmoisia lauluja. Joka tahtoo, niistae myoes saapi tilaisuuden tutkia Suomen nykyaikoina vallan ottavata laulua entisen rinnalla ja oman mielensae mukaan parahiten arvella kummanki somuudesta ja muista etuisuuksista. 1. Kreivin sylissae istunut. Minae seisoin korkialla vuorella, Viheriaeisessae laksossa; Naein, naein minae laivan seilaavan, Kolme kreiviae laivalla. He laskivat laivan rannalle, Kaevit maallen astumaan; Ja se nuorempi kreiveistae kaikista Tuli minua kihlaamaan. Haen otti sormuksen sormestaan, Ja se oli kultainen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sinae saat taemaen sormuksen." "En ota minae ouoilta sormusta; Mua kielsi mun aeitini."-- "Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitae ei naee aeitisi!" "Mihin panen minae nyt taemaen sormuksen, Ettei minun aeitini naeae?-- "Sano: laksossa tuolla kun kaevelin, Taemaen sormuksen loeysin mae." "Elae neuo sa minua valehtelemaan, Sen aeitini ymmaertaeae; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin sylissae." Ja se ilta oli laemmin, ihana, Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat. Likka istui kreivinsae sylissae, Moni muistui mielehen; Yoe joutui ja paeivae oli laskenut, Haen nukkui kreivin vierehen.-- Aamulla koska likka heraesi, Haen oli ihan yksinaeaen; Pois oli laiva laehtenyt rannalta, Pois kreiviki vierestaeaen. "Voi, voi mua vaivaista piikaa! Kuinka onneton nyt minae lien; Ota pois meri, vie taemae sormuski, Mitae taellae mae kaeessaeni teen." "Nyt naeen mae sen ehkae myoehaeaen, Ettae muita haen rakasti, Minun jaetti surussani itkemaeaen, Ja viekkaasti vietteli." 2. Petetty nuorukainen. Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi pian tulla--. Oli haen siellae vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enaeae outtaa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli haen kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistae juoksi. "Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"-- "Taeytyipae minun valjeta, Kun minull' on kulta toinen." "Toiseen olen vihittynae, Kihlat toiselta saanut; Toinen minua toivotteli, Toisen kanss' olen maannut." Kulta se tuosta surkutteli, Paniin pahoillensa, Erokirjan kiijotti Ja antoi kullallensa.-- "Kirjan nyt minae kirjotin Ja annan sinulle taessae; Et nyt kauan enempi Mua naee maalimassa." Veti haen miekan teraevaen Ja painoi itsensae laepi; Veri laehti vuotamaan, Kun vaekevae virta kaeypi. Taestae mahtaa jokahinen Panna mielehensae, Kuin se tekee pahasti, Joka pettaeae ystaevaensae. 3. Morsiamen kuolo. Illalla istuttiin istumella, Murehest' ei mitaenae tietty; Va rallalla ra, va ralla ralla ra, Murehst' ei mitaenae tietty. Nuori mies sai sitte kirjasen, Ett' oli kultansa sairas; Va rahalla ra j. n. e. Kaevi haen sitte kammariin, Puki siellae parahimmat vaatteet. Meni haen sitte tallihin, Siell' oli valkia ruuna. Otti haen kultaisen satulan, Hopiaisten solkien kanssa. Satuloitsi valkian ruunansa, Sitoi ne hopiaiset solet. Laeksi haen sitte ajamaan, Ajoi seitsemaen peninkuormaa, Yhtenae kauniina kesaeisenae yoenae, Kun moni makiasti nukkuu. Tuli haen viheriaehaen lehtohon, Kuuli kun lintuset lauloi. "Mitae te linnut niin suruisesti Taeaellae nyt lauleletta?"-- "Sitaepae linnut me suruisesti Taeaellae nyt laulelemma: Sairas on nuoren miehen morsian, Kohta jo kuollaki taisi." Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae, Kuuli haen kellojen soivan. Kysyi haen kellon soittajalta: "Kellenpae kelloja soitat?"-- "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mae kelloja soitan." Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae, Naeki hautoa kaivettavan. Kysyi haen hauan kaivajalta: "Kellenpae hautoa kaivat?"-- "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mae hautoa kaivan." Ajoi haen vaehaen matkaa etemmae, Tuli appensa kartanohon. Naeki haen ruumiin liinattuna Makaavan lautojen paeaellae. Ne posket ennen ruusunpunaiset Olivat nyt valkia kun liina. Katseli kalvehia kasvoja, Ja valkehia poskia kanssa.-- "Ne oli ennen ruusunpunaiset, Nyt ovat ne valkia kun liina." Rupesi haen sitte itkemaehaen, Itki seitsemaen vuorokautta. Seitsemaen vuorokautta itkettyae Kuoli haen kaheksannella. Kuollut se sitte hauattihin Kuollehen morsiamen viereen. Siellae he lepeaevaet vierekkaeae, Heraeaevaet taivaassa kerran; Va rallalla ra, va ralla ralla ra, Heraeaevaet taivaassa kerran. 4. Velisurmaaja. "Mistaes tulet, kustas tulet, Poikani iloinen?"-- "Meren rannalta, meren rannalta, Aeitini kultainen." "Mitae sieltae tekemaestae, Poikani iloinen?"-- "Hevostani juottamasta, Aeitini kultainen." "Mist' on selkaesi saveen tullut, Poikani iloinen?"-- "Hevonen huiskasi haennaellaensae, Aeitini kultainen." "Mist' on jalkasi vereen tullut, Poikani iloinen?"-- "Hevonen polkasi rauallansa, Aeitini kultainen." Mist' on miekkasi vereen tullut, Poikani iloinen?"-- "Pistin veljeni kuoliaksi, Aeitini kultainen." "Mintaehen sinae veljesi pistit, Poikani poloinen?"-- "Mintaehen naistani nauratteli, Muorini kultainen." "Minne nyt sinae itse jouvut, Poikani poloinen?"-- "Muille maille vierahille, Muorini kultainen." "Minne heitaet taattosi vanhan, Poikani poloinen?"-- "Mieron verkkoja paikatkohon, Muorini kultainen." "Minne heitaet maammosi vanhan, Poikani poloinen?"-- "Mieron rihmoja ketraetkoehoen, Muorini kultainen." "Minne heitaet naisesi nuoren, Poikani poloinen?"-- "Mieron miehiae katselkohon, Muorini kultainen." "Minne heitaet poikasi nuoren, Poikani poloinen?-- "Mieron koulua kaersikoehoen, Muorini kultainen." "Minne heitaet tyttoesi nuoren, Poikani poloinen?"-- "Mieron karjoja kaitsekohon, Muorini kultainen." "Koskas sieltae kotihin kaeaennyt, Poikani poloinen?"-- "Konsa korppi valkenevi, Muorini kultainen." "Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?"-- "Konsa hanhi mustenevi, Muorini kultainen." "Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?"-- "Konsa kivi veen paeaellae pyoerii, Muorini kultainen." "Koskas kivi veen paeaellae pyoerii, Poikani poloinen?"-- "Konsa hoeyhen pohjaan painuu, Muorini kultainen." "Koskas hoeyhen pohjaan painuu, Poikani poloinen?"-- "Konsa paeivae syaenyoellae paistaa, Muorini kultainen." "Koskas paeivae syaenyoellae paistaa, Poikani poloinen?"-- "Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Muorini kultainen." "Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?"-- "Konsa taehet taivaalla tanssii, Muorini kultainen." "Koskas taehet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?"-- "Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Muorini kultainen." 5. Onneton nuorukainen. Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltaeni, Kun mun taeytyy laehteae ja taenne jaettaeae kultani! Sinun luoutosi lempiae on syaemeni sitonut, Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut. En mae sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa, Enkae muien tyttoein paeaelle taia koskaan katsahtaa. Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettae virrasta, Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista. Nimesi mae kirjottelen hopiahan, kultahan, Kuvasi mae kaetkielen syaemeni pohjahan. Sinussapa syaemeni kiini riippuu ainian, Sinuapa ainoata minae aina rakastan. Kaiken hyvyytesi eestae sinua ma kiitaen nyt, Vaikka usein vaeaerin tein mae, et sae mua heittaenyt. Vaikka tuhat, tuhat kertaa mielesi olen rikkonut, Minusta sa kuitenkaan et ole poies luopunut. Eikae ajat, eikae vaivat taia meitae erottaa, Eikae maailman esivallat vaeliaemme vierottaa. Tieaen kyllae, ettae kaikki soisit minun sortuvan, Soisit myoeski sinun poies puolestani luopuvan. Mutta ystaevaetaes elae koskaan poies unhota! Muistaa mahat aina haentae, vaikka ompi kaukana. Taivaan Herra meiaet vielae kerta yhteen auttavi, Vaikka moni sen nyt kyllae mahottomaksi luulevi. Vielae viheriaessae laksossa ma kanssasi astelen, Kukat ynnae ruusut kaikki sinulle siellae taittelen. Vielae vieressaesi kerran iloisena istunen, Surut, huolet, vaivat kaikki mielestaeni heittaenen. Nyt mae laannen laulamasta--hyvaesti nyt kultani!-- En voi laata suremasta, vaikka paeaetaen virteni. Jos nyt joku tietae tahtoo, kuka laulun tehnyt on, Niin se oli nuori poika--Nuorukainen Onneton. 6. Toivoton rakkaus. Syaemestaeni rakastan sua elinaikani, Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni. Et kyllae itse luvannut mua koskaan heittaeae naein; Vaan koeyhyyteni taehten mae hyljaetyksi jaein. Sae syaemesi annoit ja jaelle pois otit, Toiselle rakkautesi muista vierotit. Jos kirjotella taitaisin minae rakkauen sen, Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syaemen.-- Se rakkauen kipinae, joka syttyi rintahan, Ei taia ennen sammua, kun paeaesen hautahan. Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava, Niin kaunis myoes se rakkaus oli meissae alkava. Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki naekevaet, Ja paeivaeni on pitkaet ja kovin ikaevaet. Joka ystaevaensae mistaa, suru sille siaan jaeae; Voi sitae suurta tuskaa ja sitae ikaevaeae! Kuin linnut oksapuissa kauniisti laulelee, Niin suru syaentaeni kovemmin kaivelee. Ja kukat kaikenlaiset kukoistaa keolla, Vaan ei ne anna mulle tuskissa lepoa. Ah kuhun otan tieni ja kusta levon saan, Kun sinae mun nyt hyljaesit ja heitit kuolemaan! Moni se kyllae luuli mun suotta itkevaen, Ja kaeski kaiken huolen mun poies heittaemaeaen. Vaan kuinka ystaevaeni mae taian unhottaa?-- Ei koko maalimassa ole toista semmoista. Nyt laannen laulamasta, virteni lopetan; Sinulle hyvin kaikki kaeteesi toivotan. 7. Kultani kukkuu kaukana. Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa. Ikaevae on aikani, paeivaet, on pitkaet, Surutont' en hetkeae muistakaan; Voi mikae lienee tullutkaan, Kun jo ei kultani kuulukaan! Toivon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittaeae; Rintani on kun jaerven jaeae-- Kukapa sen viimenki laemmittaeae? Kotka se lenteli taivahan alla, Sorsa se souteli aalloilla; Kulta on Saiman rannalla, Laehteae ei tohi tuulelta. Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset; Kultani sormet on hienoiset. Elae laehe kultani aaltojen valtaan!-- Aallot ne pian sinun pettaeisi. Sitte ei suru mua heittaeisi, Ennenkun multaki peittaeisi. 8. Kultaansa ikaevoeivae. Tuoll' on mun kultani, ain' yhae tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! On siellae tyttoejae, on komioita, Kultani silmaet ei katsele noita; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kukat ovat kaunihit, kaunis kevaet-aamu, Kauniimmat kultani silmaet ja haamu; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Linnut ne laulavat sorialla suulla, Soriampi kultani aeaeni on kuulla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Hunaja ja mesileipae makialle maistaa, Kultani suu sekae huulet on toista; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Voi koska naeen minae senki ilopaeivaen: Kultani sivullani kulkevan ja kaeyvaen! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys tulee etehen ja kesaepaeivae rientaeae, Vaan minun kultani ei tule sentaeaen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikaevaeaen ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! 9. Merille laehtevae. Hyvaesti kultaseni, hyvaesti kultani!-- Mun laehteae nyt taeytyy pois kotimaaltani. Mun taeytyvi nyt mennae merille kulkemaan! Ja sinua, en tieae, jos naeen millonkaan. Lahella laiva pieni minua outtelee; Se mulla kotimaani ja tuttavani lie. Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka--surmani. Jo ennen monta miestae se meri petteli, Ja monen kullan silmaet vesille jaetteli. Vaan elloes mua surko, jos ehkae kuolisin; Sae suotta kaottaisit ikaesi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitae santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Kaey sitte kesaeilloin vaelistae katsomaan!-- Kun ruusu kaunihisti kesaellae kukostaa; Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa. Hyvaesti vielae kerta, hyvaesti ystaevae! Ei suremaan nyt auta, vaan taeytyy laehteae. 10. Turvaton. Onneton olin minae ollessani, Onneton taehaen kylaeaen tullessani; Onnettomaksi olen minae luotu, Ei ole minulle ilopaeivaeae suotu. Turvoa ei ole siellae, eikae taeaellae, Enempi kun linnulla lentonsa paeaellae. Maalima minua nyt paljoki vaivaa, Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa. Ystaevaeni on myoes ynsiaeksi tullut, Kun haen on maaliman juttuja kuullut.-- Kuulepas, kultani, vielae sana yksi: Kuinka tulin minae naein hyljaetyksi? Kuka sinun eksytti rakkauen tiellae?-- Tule, tule kertaki luokseni vielae. Muistatko muinen kun marjassa kaeytiin, Ahosilla istuttiin, leikkiae lyoetiin?-- Paeivae se paisti ja pienet kukat loisti; Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien paeaellae; Meistae he lauloivat siellae ja taeaellae. Ei ole ajat enaeae, niinkun olit ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet. Entinen oma kulta ei enaeae hoia; Niin se mun heitti kun pienen linnun poian. Toivoni raukesi, meni juuri tyhjaeaen, Ei ole mulla nyt ilopaeivaeae yhtaeaen. Enkae mae itselleni naein luullu kaeyvaen; Ikaevaeni kestaeae kuolemapaeivaeaen. Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentaevae lintunen taivahan alla. Olen ma kun oksalla varpunen pieni, En tieae kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruusikae rientaeae ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista vaesymyski tullee. Paeivaeni paeaetyy ja elaemaeni katkee, Multa se mureheni peittaeae ja kaetkee. 11. Kultaansa sureva. Itkettaeae ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla, Muill' on koissa kultasensa, eikae ole mulla. Minun kultani kaukana ja kaukana se kukkuu; Yksin taeytyy maata mennae, yksin taeytyy nukkuu. Minun kultani kaukana ja kauas taisi mennae, Eipae sinne pienet linnut iaessaensae lennae. Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi, Suru menis mielestaeni, parempi mun oisi. Lennae, lennae lintu rukka, puhu kuullakseni-- Kaevitkoe sinae kullan maalla, naeitkoe kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti. Mitae naeit sae muutaki ja naeitkoe vielae senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta taelle maalle, tule poika kulta, Ettei tulis turhaan taemae ikae nuori multa. 12. Hyljaetyn suru. Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla. Vesi vuotaa silmistae ja suru syaemen kaivaa-- Voi nyt taetae ikaevaeae ja taetae suurta vaivaal Taemae viikko on pitempi, kun koko mennaevuosi, Eikae kestae silmaetkaeaen, kun paljo vettae vuosi. Mansikoita mennaevuonna kullalleni poimin, Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi. Ei nyt enaeae, ei nyt enaeae kesaemarjat auta; Minun kultani rakkaus on ruostunut kun rauta. Kuinka taisit kylmetae, kun laemmin olit ennen; Rallattelit, laulelit ja aina tulit taenne. Kuinka taisit narrataki koeyhaen miehen lasta; Koeyhae mies on elaettaenyt pienestae kassikasta. Mitae ompi rikkautesi rakkautta vastaan?-- Maast' on kulta kotoisin ja syaen taivahasta. Jos en minae olis silmiaesi naehaekaenae saanut, Niin nyt oisi syaemeni levossansa maannut. Nyt on syaemeni suruinen ja itku kyllae kestaeae, Enkae loeyae lepoa ma maalimasta mistaeaen. Vielae loeyaen levonki ja riemun sekae rauhan, Jos ei taeaellae; toki loeyaen tuolla puolen hauan. Eikae kauan kestaekaenae, ennenkun ma kuolen, Heitaen taenne vaivani ja surun sekae huolen. 13. Ylenkatsottu. Pois pitaeae mennae ja hyvae kylae jaettaeae, Ei nyt enaeae taemaen kylaen tytoet anna kaettae. Mikae lie mun kullalleni, mikae mennyt mieleen, Ei nyt enaeae haastattele, eikae istu viereen. Sinae olit oma kultani, olit monta vuotta, Miksipae nyt vierastuit ja hyljaesit mun suotta? Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta, Ei se taia tyttoein taehen taemae poika kuolta. Mikaes on mun ollessani nuorena poikana aina?-- Menen merimieheksi ja elaen sillae lailla. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minae veisaan Laehen poies Suomen maasta, muille maille reisaan. Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla, Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla. Taikka menen Ryssaen maalle, kauas Venaeehelle, Enkae tule ikaenaeni taehaen kylaeaen jaelle. 14. Karjalan neito. Minae olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli hukkaan. Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttoe Karjalassa; Eikae toista tarvita, kun olen maalimassa. Minae tyttoe, kaunis tyttoe, kun mun pojat naekee, Huoli sytty syaemehen, mieli naia tekee. Kaunis tyttoe, siivo tyttoe, siivon nimen kannan, Empae minae joka pojan halatakaan anna. Enemmaen mae mielestaeni itsestaeni tykkaeaen, Poies, poies vierestaeni kehnot pojat lykkaeaen. Synniksi sitae sanotaan ja syntipae se lienee, Nuoren tytoen ruvetella kehnon pojan viereen. Pian on se tyttoe raukka tullut kunnialta, Joka kerran heittaeytyi noien poikien valtaan. Pojilla ja susilla on yhtaelaeinen mieli, Susi ei virka mitaenae, pojill' on liukas kieli. Poika puhuu kaunihisti likan saengyn eessae, Mesi, maito kielellae ja myrkky syaemessae. Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla, Pian poika piika raukan hempeyen tallaa. 15. Poika ja tyttoe. Poika. Sen mae olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen: Tule taenne likka kulta, anna suuta mulle! Tyttoe. Kerran antoi naetti likka kehnon pojan suuta, Heti muuttui halvaksi, kun heittolikan luuta. Poika. Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielae! Ethaen toki halaamasta minua nyt kiellae! Tyttoe. Silkkisaalin rinnalla se ei pastihuivi passaa, Eikae kelpaa kehnot pojat taetae tyttoeae vastaan. Poika. En ole juuri tietaejae, en ole iso noita, Vaan kun naeen naetin likan, vielae mae sen voitan. Tyttoe. Akkoja saapi halata ja se ei haittaa mitaeaen, Ei saa tyttoeihin koskea, haevetae poikien pitaeae. Poika. Toinen lampi on syvempi ja toinen matalampi, Toinen likka on kovempi ja toinen antavampi. Tyttoe. Kyll' on noita poikiaki viientoista sorttii, Mont' on viety katsomahan Wiaporin porttii. Poika. Likkoja vieaeaen kuormittaisin Lappeenrannan kouluun; Siell' on paeivaet paremmat kun mustilaisen joulu. Tyttoe. Suomen poikia saatellahan ruunun ankkuripajaan; Siellae lyoevaet ruuan paeaelle, kivimuurit kajaa. Poika. Taemaen kylaen pienet piiat kukkuvat kun kaeet, Haennaellaensae haevaesevaet koko poikavaeen. Tyttoe. Taemaen kylaen nuoret tytoet kaunihisti kasvaa, Huulet on kun hunaja ja suu kun sula rasva. Poika. Niin on taemaen kylaen tytoet, matala kun kaali, Silmaenalus sininen ja posket punamaalii. Tyttoe. Taemaen kylaen likat on kun mesimarjan kukkii, Poikia juoksee joukottain kun toepihaentae hukkii. Poika. Taemaen kylaen likat on kun rupasammakoita, Noita pojat tellivaet kun tervatallukoita. Tyttoe. Likat kaeyvaet kunnialla, kun kaste heinikossa, Pojat juovat, rypevaet, kun sika rapakossa. Poika. Emmae ole kehno poika, humalainen hullu, Enk' ole piikoin pilkaksi ma taehaen kylaeaen tullu. Tyttoe. Kesaeilta kelvoton sen kerran naeytti julki, Kuinka pojat pohmelossa pitkin kyliae kulki. Poika. Kesaeilta, kaunis ilta, senki naeytti kerran, Ettae pojat kaeveli ja eleli kun herrat. Tyttoe. Kesaeilta kelvoton se laitti kerran niinki, Ettae pojat pohmelossa puuttui suohon kiini. Poika. Pojat makaa kammarissa pumpulipaiallansa, Likat saunan lattialla mustalla varrellansa. Tyttoe. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla. Poika. Likka parat aitoissansa monta yoetae valvoo, Ikaevissae itkevaet, kun sutten pennut ulvoo. Tyttoe. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen, Pojill' itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen. Poika. Minne tytoet joutuisivat, jos ei pojat korjais? Iaen kaiken itkisivaet, oisivat toisen orjat. Tyttoe. Mitae tuosta hyoetyisin, jos huonon pojan naisin?-- Viinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin. Poika. Moni tyttoe, sievae tyttoe, havatsi sen hiljaan, Ettae jo oli joutununna vanhan piian kirjaan. Tyttoe. Taemae vuos' on taemmoeistae ja toinen vuos' on toista, Vaan ei taelle tyttaerelle viinanjuojat loista. Poika. Vanha piika harmajapaeae se on kun telkkae tiellae, Mykaettaeae ja maekaettaeae sen kovan ilman eellae. Tyttoe. Emmae ole vallan vanha, enkae vallan nuori, Sen nyt saatan sanoaki: sinust' emmae huoli. Poika. Minae poika, kaunis poika niinkun merikaisla, Et sae loeyae Suomen maalta toista taemaenlaista. Tyttoe. Jos oisi viina puuttunut jo viittae vuotta ennen, Oisit kyllae tyttoejae saava, naisit vaikka kenen. Poika. Piiat pirun riivatut ne pojilta viinan estaeae; Pojat herran siunatut ne juovat minkae kestaeae. Tyttoe. Siit' on pojilla surua, kun viina paljo maksaa; Likat itsensae elaettaeae, kun tyoetae tehae jaksaa. Poika. Elae sinae likan ruoja minua nyt pilkkaa,-- Vielae minun taskussani hopiatki hilkkaa. Tyttoe. Poika rahansa menettaevi olvehen ja viinaan; Tytoet ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan. Poika. Voi kun olen joutunutki naeien likkain varviin, Naeistae emmae muuta saa, kun monta mieliharmii. Tyttoe. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi; Ei sua taenne toivottu, ei tietty tuloasi. Poika. Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitaeaen, Luotu olen laehtemaeaen ja laehteae mun pitaeae. Tyttoe. Toki saatki laehteae ja parempi oisi ollut, Kun et oisi ollenkana taehaen kylaeaen tullut. 16. Vihaava ystaevae. Oli minullaki ennen ystaevae, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani sylissae, Toinen suuta jo antelee. Kuinka taiat nyt mua vihata, Kun ystaevaet olimma?-- Kuinka taitaa silmaeni katsella Toista kultani sylissae? Naein suurella syaemeni surulla Nimeaes minae muistelen. Naein suru minun syaentaeni vaivaapi, Pois ei laehe mielestae. Voi jospa se rakkauen kipenae Nyt vielaeki elaeisi! Ja Herra nyt taellaeki hetkellae Sinun mielesi kaeaentaekoeoen! 17. Petetyn kirous. Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut kaesivarret, joilla minua halasit! Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva, Kaetesi myoes kirottu, jolla koskit minua! Kirotut kanssa silmaet, joilla minua katselit, Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit! Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!-- Kukas sen niin nyt kaeyvaen olis tainnut uskoa. Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin, Ja koko kotimaani iaeksi jaettaeisin. Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen, Mullassa maatakseni uneni ikuisen. 18. Nauru ja itku. Astelin kaunista kangasta myoeten, Heliaetae rannan hiekkoa myoeten. Poro minun poelysi polvilleni, Heliaetae hiekkoa helmoilleni. Menin minae siitae siskoni luoksi, Sisko se ulos mua vastahan juoksi. Siskoni vei mua kamarihin kaeymaeaen, Toi sitte ruokaa ja kaeski mun syoemaeaen. Soein palan eli puolen arvoltani, Kysyin minae siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna taeaellae; Maatapa taitaa marjojen paeaellae." Kaevin minae armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan, Armahani makasi paarten paeaellae, Silkkinen vaate oli silmien paeaellae. Sisko se kaeski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empae jaksanut itkultani. Suu minun nauroi, syaemeni itki, Veet ne vierivaet poskia pitkin. Veet ne vierivaet poskia myoeten, Kulki kun virrassa koskia myoeten. 19. Rannalla itkejae. Laeksin minae kesaeyoenae kaeymaeaen Sihen laksoon, kussa kuuntelin paeivaeae, Kussa lintuset laulaa, Metsaekanatki ne pauhaa, Ja mun syaemeni etsi lepoa ja rauhaa. Katsoin minae alas vetten puoleen, Naein rannalla tytoen kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja haen oli surullinen joka hetki. "Mitae itket sae raukka rannalla yksin?-- Ja sun silmistaesi veet vierivaet nytkin. Mikae tuska ja vaiva Sinun syaentaesi kaivaa? Ei anna syaenyoellaekaeaen hoivaa." Haen vastasi: "sepae suru mua vaivaa, Kun ei koskaan tule takaisin se laiva, Jossa kultani kulki Poikki aaltojen julki, Minun jaetti ja surun syaemehen sulki. Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi Juuri tyhjaeaen, naey ei tulevaksi; Mikae mahtanee olla!-- Jopa taisiki kuolla, Vain on vankina meren toisella puolla." Ja haen katseli vaehaen aikaa vielae, Naeki aalloilla pilven punertavan siellae;-- Pilvi ei ollut vainkaan, Tunsi kultansa laivan-- Ylistetty nyt luoja maan ynnae taivaan! 20. Varpusen olut. Naein minae unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta haen ruukasi polttaa. Ja koska haen oluensa valmiiksi sai, Haen itsensae siitae nyt humalaan joi, Ja pani ala raeystaehaen maata. Raeystaehaen alla haen nyt makasi Ja synkiaehaen unehen vaipui, Kissa haenen nukuksissa kohtasi Ja kaepaelaellae selkaehaen tarttui; Varpunen unestansa havasi, Kun kissa haentae repi ja raateli, Ja kuolema ahisti haentae. Varpunen itkuhun puhkesi Ja rukoili hartahasti: "Elae kissa kulta nyt minua syoe Ja tapa naein surkiasti!" Vaan kissa se haenelle vastasi naein: "Ei vainen sun varpunen hyvin nyt kaey, Sen olen minae naeyttaevae kohta." Kissa se kaepaelaetaeaen kohotti, Ja varpunen tuiskahti tuuleen: "Panin minae kerta vaehaen olutta, Sen sanon minae kaikkein kuulten; Vaan kun ei siitae tullut parempaa, Kun ettae olin henkeni kaottaa, Niin olkoonpa viimeinen kerta." Kun varpunen pois oli lentaenyt, Laeksi kissa haentae tavottamahan; Haen hyppaesi korkialle vuorelle, Ja sieltae haen putosi maahan; Senkaltaisellapa pauhinalla, Pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pa-pauhinalla, Lopun taemae elaemae saapi. 21. Haeaelaulu. Koska piaemmae haeitae, Elkaem' unohtako naeitae Hyppimiae, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa! Pari kaunis, ihan valmis, Kaey nyt tanssihin kanssa; Ilotellen, riemutellen tanssikate nyt kaikki! Vaeki morsianta katsoo, Imehellae myoes tahtoo Koreutta, kauneutta, kun on morsiamen paeaellae: Ruunu paeaessae, palmut kaeaessae, Kulta rinnassa kiiltaeae, Hopiapaulat, ketjut, vaulat, hyvin kaunihit kaikki. Iloisesti nyt vieraat Kaevelevaet niinkun herrat, Hyvae ruoka, jalo juoma, joka hengelle valmis. Pojat piltit, tytoet kiltit, Yhae tanssia pyoerii, Syaen palaa, sano salaa: "jos ois omat naemaet haeaemme." Ukot ei tule joukkoon, Akat pakenevat loukkoon, Naurelevat, katselevat iloleikkiae nuorten. Heki ennen eivaet menneet Poies polskasta kesken; Iloisesti, riemuisesti heki hyppivaet silloin. Sitae muistakame kaikki, Parikunnallemme ratki Hoikotella, toivotella, siunausta Jumalalta, Joka ensin itse vissin Aviokaeskyn saeaesi, Evan pienen pani viereen Adamille paratiisiin. Perillisiaeki kanssa Jumal' aina armostansa Heille suokoon, ynnae tuokoon kasvamahan kaunihisti, Hyvyyessae, siveyessae, Jost' on kunnia heille, Maalimalta, kaikkialta, ilo enkeleillae kanssa. Sitae toivotamme vielae, Ettei Herra heiltae kiellae Ajallista, tavallista, mitae tarvitsevat taeaellae Hengen eloks, vaelimenoks, Kun on ruoka ja juoma, Vaate verho, talo kerho, sekae tarpehia muita. Jumal' Abrahamin juuri, Isakinki Herra suuri, Jakopinki, jokasenki, anna parillemme taelle Siunausta, suojellusta, Hae'aet, tuskat poies poista, Pitkaeae ikaeae heille lisaeae hyvaen terveyen kanssa. Ja kun paeaettyvi kerran Taemae elo, nimeen Herran, Vajavainen, tukalainen, taemae vaehae ajan vaihe; Elo toinen, parempainen, Jumal' anna taivahassa, Muuttumaton, puuttumaton ilo enkelien kanssa. 22. Laulu, olut ja viina. Loeytyvi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopeeta housun napiksi, Ken kaluksi sen katsoo; Loeytyy myoes sanoja virsiksi, Kun etempaetae etsii, Ja laittelevi lauluksi, Runoiksi tehae viitsii. Vaan aina tulee varata Ne monet vaeaeraet vaersyt, Ettei laki sua sakota Ja pane pahat reisut. Niin saapi laulaa helistae, Ett oikein seinaet soipi, Olutta juoa vaelistae, Kun kallo kantaa voipi. Se mielen tanssiin taivuttaa, Antaa myoes vaehaen voimaa; Kyll' uni muuten uuvuttaa, Jos vaelill' ei saa hoivaa. Ja teki, neiet naitavat, Sen kernahasti suotta, Myoes ootta yhtae taitavat, Jos itse vaehaen juotta. Miehellen ei myoes mitaeaen tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Vaan kolmas mieltae koittelee, Ja neljaes aelyn voittaa; Viinasta ei tule viisaus, Kun sitae paljo ryyppaeae, Vaan kevyt luonto, kerkeys, Sen kanssa olla pyytaeae. 23. Mutkainen matka. Laeksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja saekki, Tuli sitte ilta aekkiin, Tahottiin minua tappaa, Rahani poies lappaa, Minae paeaesin pakoon Vahvan vaaran rakoon. Yhyin sitte yhteen kylaeaen, Senki sangen hyvaeaen; Menin yhteen taloon, Senki sangen jaloon; Menin ulkoa tupaan, Ilman muuta lupaa. Sanoin mie: hyvaeae iltaa, Putosin paeaeni siltaan, Ramppasin oven ramppii, Aloin sitte tanssii; Panin saekkini naulaan, Aloin sitte laulaa. Miniae peraessae makaa, Ei haen unesta takaa, Heraesi toki tuosta, Alkoi minulle haastaa: "Mistae sinae olet miesi?"-- Minae sanoin: "Hiisi tiesi." Sanoi haen minulle hiljaan: "On meillae alla sillan Kellari syvae ja suuri, Sinne on murhattu juuri Ennenki monta miestae, Ku ei paeaessyt pois eestae." Niin minae talosta karsin, Matkalle heti marsin, Yksinaeni halkioeisin, Tuskinpa tien minae loeysin. Lippasin sitte linnaan, Saksan kanssa rinnan; Saksa se minulle sanoi: "Onko sinun miesi jano?-- Osta viinaa sarkka, Maksaa kolme markkaa; Olutta tuopin taeysi, Niin saat hyvaeksi paeaesi." Marakatti poeyaeltae katsoi. Paeaelleni raennaetae tahtoi; Minae haentae jalalla potkin, Ruoskalla selkaeaen sutkin. Laeksin sitte kotihin tuolta, Tiell' olin naelkaeaen kuolta; Vaan tuli talo vahva, Siin' oli jalo rahvas, Emaentae ruokaa laittoi, Leipeae poeyaelle taittoi, Soein minae mahani taeyen, Laeksin sitte kotiin kaeyen; Siit' oli mieleni paha, Rosvot oli vieneet rahan, Enkae mae hevoista saanut; Parempi kun oisin maannut, Ollunna, ajan senkin, Pitkaenae paeaessae penkin. 24. Neion valitus. Ehkae taemae Neion valitus jo ennestaeaenki loeytyy edellaenimitetyssae Topeliuksen kokouksessa melkein yksillae sanoilla praentaettynae, niin emme kuitenkaan ole tahtoneet, emmekae tainneet sitae taestae nykysajan runoelmanaeytteestae erottaa, koska se paremmin kun moni muu todistaa, vanhan kansanrunollisen sulon vielaeki hengissae olevan. Eipae mene mielestaeni, Eikae muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lauloin ollen lassa, Pikku piikana visersin, Ilolla ihanan linnun, Leipojaisen leikitsevaen, Tuolla pilvien povella, Vapaana, vaivatonna. Vapaa vaivoista poveni, Tuuvin ennen tuulen lailla, Kiiaetin kipunan lailla, Lennin lehtenae lehossa, Perhosena pyoertaenoeillae; Mehun maistelin makian Kukan kultaisen kupista, Hopealta hohtavaisen. Istuin ilona aholla, Mehumiellae maettaehaellae, Istuin kukkana keolla, Lempeaesti leikitellen Suloisten sisarten kanssa, Tyvenesti tuuvitettu Tuulen hengeltae, tulevan Metisestae mantereesta. Levon kuvana leholla Nukuin nurmilinnun lailla; Rauha rakkahin rakensi, Siirsi vierehen siansa, Eikae untani uhannut Huolilla heraejaevillae, Naeillae suurilla suruilla, Povea nyt polttavilla. Empae tieae, enkae taia Selkeaesti selvitellae, Mikae juoksi mieleheni, Mikae aivohon osasi Aivan ankara ajatus, Mikae syttyi syaemeheni Tuli ennen tuntematon. Kun ma vuotta viisitoista Olin jaettaenyt jaelelle, Nousi nousulla nisaeni, Suihtui outo syaemeheni, Huoli uusi huivin alle, Pullistuvahan povehen. Niin nyt on tukala tuvassa, Mieli raskas mantereessa; Loeyae en armoa aholla Enkae lehossa lepoa, Eikae onni oksapuien Asu mustan varjon alla. Vaiva vaivuttaa levolle, Vaiva vaivaapi uneni; Vaiva heraettaeae valolle, Uuen paeivaen paistehelle. Tuolla sytevi, syaemen Peitetyissae pohjukoissa, Toivon tuli tuntematon, Tuli outo ja tukala, Jot' en saata sammutella, Enkae raski raiskaella. Tuonne kiiruhtaa kivasti Kaikki kieleni tarinat, Tuonne aivoni ajatus, Tuonne suosio syaemen, Toivon poluille pimeaen, Ahtahille aavistuksen, Syaemelleni suruisten, Syaemelleni suloisten. Kaikki kaikissa ajatus, Yks' on aina arvollinen Taeytten tarvetten seassa, Yks' on tarve toivottava, Syaemelleni surunen, Syaemelleni sulonen. Naeistae edellisistae lauluista lauletaan niitae seitsemaeae ensimaeistae melkein yli koko Suomen maan, ehkae ei aina ja joka paikassa yhdellae tavalla. Karjalasta saatuja ovat laulut 8, 9, 10-----15, 18, 23, joita kuitenki myoes usiampia Savossa ja muuallaki Suomessa eritavoilla laulellaan. Haemeestae kirjoitettuja ovat 16, 17; Uudelta maalta 19, 20; Savosta ja Savonrajaiselta Pohjanmaalta ja Satakunnasta 21, 22, 24.-- Kuusi 1:maeisen laulun alkuvaersyae ja koko 2:nen laulu ovat ruotsinkielisten lauluin mukailemata [3] ja melkein naeyttaeae siltae, kun olisi myoes lauluilla 3, 4, 9, 20, ruotsalainen alkunsa, joka sama arvelu miks' ei sovi lauluihin 5, 6, 19. Viimeksi nimitettyae kuulimma lassa syntymaepaikoillamme lauleltavan, jota myoeten sen olemma kokeneet korjaella muistostamme, kosk' ei saanutkaan silloin kirjoitetuksi. Jos nyt tarkemmin tutkimma naeitae nykyisajan lauluja vanhanaikaisten rinnalla, niin ylipaeaensae saatamma sanoa, ettae ovat kehnompia laadustaan, ei ainoasti kielen vuoksi, vaan muunki laulusomuutensa. Lyhyitae tavuita loeytaeaen usein pitkiksi venytettynae ja pitkiae lyhytten siaan pakattuna, jonka ohessa sanojen yksialanta (allitteratio) on sattumoissa. Tavallisesti on niissae myoes paljo katkastuita sanoja, jotka naeistae naeytteistae kuitenki olemma kokeneet pois karsia, jossa tyoessae niiden monet toisinnot kokonaisemmilla sanoillansa ovat avuksi tulleet. Niin on muuki laulusomuus naeissae kehnompi, kun vanhanaikasissa, ainoastaan nuottiensa moninaisuudella voittavat ja niidenpae taehden kyllae ovatki niin tavallisiksi tulleet. Oikiassa laulussa ei pitaeisi kumpasenkaan, ei sanan, eikae nuotin, yksipuolisesti vallita, vaan keskinaeisessae sovussa ja yhteydessae toisensa kanssa elaemaen. Taestae yhteydestae ovat nykyisaikoina kuitenki sana ja nuotti erinneet ja edellinen jaeaenyt oppineitten runoteelmissae melkein itsevaltiaksi, jaelkimaeinen nykyisissae kansan lauluissa. Sana ja nuotti, alusta sisaria, nyt useinki kaipaavat toistansa ja itkevaet yksinaeisyydestaensae, sanoen: Kaks' oli meitae kaunokaista, Emon tuomoa tytaertae, Vanhemman varustamata, Kaksi siivoa sisarta; Kaesikkaehae me kaevimmae, Sormikkaha me sovimma, Kilpoa kiven etehen, Rinnan riihihuonehesen. Pois on mennyt meistae toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikaensae kaiken, Ajan kaiken kaihoavi. Syy sihen, ettae nuotti nykyisissae kansan lauluissa on sanan ylitse vallan saanut, on sama kun kaiken muunki yhteisen elaemaen muuttumiseen entisestae laadustansa. Entinen yksinkertaisuus tavoissa ja elaemaessae menee vuosi vuodelta alle ja palkitaan ulkonaiselta, silmaeaen pistaevaeltae koreudelta; vanhanaikaiset vahvat ja laempimaet, harmajat eli valkiat sarkakauhtanat uusilta, painetuilta, ohuilta, kehnotekoisilta takeilta; honkaiset, lujat, maalaamattomat seinaet punaisilta, ohuilta ja kylmiltae kyhaeyksiltae; mustat, savuttuneet kanteleet korioilta, kiiltaeviltae viuluilta. Kun siis tavat ja elaemae muussaki kohdassa ovat muuttuneet, niin ei saa oudostua entisen laulunki muutunnasta nykyiseen, sillae laulut, jos ovat luontaisia, ei teeskeltyjae, kuvaelevat aikoja, joina syntyivaet, yhtaehyvin, ja ehki paremmin, kun moninaiset muut kuvaukset. Ei muuksi kun naurettavaksi tekeytyisi se, joka, elettaevaetae aikaansa ei arvaava, karsaasti katselisi kaikkia, missae ei ole entisen ajan muotoinen. Kullaki ajalla on oma luontonsa, elaemaensae ja muu olentonsa, eikae entistae aikaa saada takaisin kaeaentymaeaen, jos kuinka koerteistae vedettaeisi. Taetae emme nyt kuitenkaan sano nykyisten aikain ylistykseksi entisten suhteen, vaan ainoasti niiden vuoksi, jotka aina surevat entisen kuusen maahan kaatumista, eivaetkae arvaa, ettae vesasta voipi uusi puu yletae, jos sitae ei jalkoihin tallata.--Niin nykyisestae Suomen laulustaki, ehkae kuinka kehno ja vaehaearvoinen se onki, voipi parempiarvoinen laulu yletae, jos sitae taitavasti hoidellaan ja korjaellaan, ei kokonansa jaloissa potkita. Vanhalla laululla on jo pian ikaensae eletty, ja uusi laulun vesa onkasvamassa, mutta moni toisi mielellaensae Ruotsista eli muualta taeysikasvaneita puita Suomen laulutarhaan istutettaviksi, eikae odota vesan kasvamista, tahi ei arvaa siitae mitaeaen tulevan, jonka taehden sen huoletta heittaeaeki. Meidaen toivotuksemme on, ettae Suomen uusi laulu perustettaisi vanhan laulun kulmakiville, vaikkemme sentaehden katso sopivaksi, ettae koko rakennus tulisi sen entisen pian raukeavan, paikoin jo rauenneen, mukaiseksi. Multimusten siaan voipi hyvin panna kivijalan, erinaeisiae huoneita sopii vaeljentaeae, akkunoita suurentaa, uloslaempiaevae muuri kiukoan ja reppaenaen siasta raketa, koko rakennus korottaa ja vielaepae seinaetki ulkopuolin punata. Ettei taetae uutta rakennusta vielae ole millaeaen paremmalla onnella alotettu, sen todistaa ne moninaiset sekae mielettoemaet ettae kielettoemaet, niin hengelliset kun maalliset arkkiviisut, joita vuosi vuodelta joukottain ilmautuu maahan. Sen todistaa myoes seki, ettae oppineitten tekemistae runoista ja lauluista ei ole mainittavasti mitaenae kansan runoiksi ja lauluiksi ruvennut, johon, Suomen kansan lauluhalua muistellessamme, lienee se ainoana syynae, ettae ovat ulommaksi kansan mielestae, tavoista ja ennen tutusta laulusta hairahtaneet, kun mitae kansa tuntisi omaksensa eli muuten voisi omistaa. Se on Karjalassa kahdapuolen valtarajaa, jossa talonpoikainen kansa paremmin kun muualla oikian arvonsa tunteva, ei vielae ole herrasvaeen haentaeaen tunkeunut. Siellae on vielae usiammilla vanhanaikaisilla tavoilla arvonsa, siellae, niinkun jo edellae sanoimma, vanhoilla lauluillaki pesaensae. Herroja kun sinne ei vielae ole joka moekkiin asettautunut, niin siitae on talonpoikainen kansa saanut vanhat tapansa rauhassa suojella. Vielaepae on itse herrasvaekiki, missae sitae siellae on, enimmaesti siksi tottunut talonpoikaista elaemaeae naekemaeaen, ettei ylipaeaensae tuomitse kaikkia kansan tapoja. Niin itse kansan lauluissaki. Mamsellitki vaelistae laulelevat niitae, eivaetkae pelkaeae suunsa siitae pahaksi pilautuvan, jos kyllae toisia loeytyy siellaeki, jotka pelkaeaevaet. Usiamman olemma myoes kuulleet kantelettaki soittavan, ilman sormiensa kuluntaa varomatta eli soittoa muuten talonpojastamatta. Jo alussa tarpeeksi asti kerrottuamme Suomen erinaeisistae runolaaduista, emme enaeae huolikaan muista, kun naeistae, nykyisessae kokouksessaloeytyvistae, lauluista ja virsistae puheeksi ottaa. Ylimalkaisesti on naeissae yksinaeisyys ja surullisuus laepikaeypaenae aineena, ehkei kuitenkaan niin, ettei toisinaan iloisempiki mielenlaatu ilmoittaisite. Muutamassa laulussa kuvailee tyttoe surkeuttansa ja sanoo olevan itsellaensae "paian paeivistae pahoista, huivit huolen kankahasta"; ja huolen kankahaksi voisi miksi ei koko taetae laulukokousta nimittaeae. Loimi niissae melkein ylehensae on huolista kehraetty, kude erilaatuinen ollen. Ne ovat verrattavia pilviseen syyspaeivaeaen, jona aurinko harvoin pilvien lomasta paistaa pilkuttaa. Niistae sopii sanoa, mitae muuan laulaja itsestaensae erittaein kertoo, sanoen: Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni makaavi, Alla jalkojen asuvi, Alla penkin pehtelevi, Nurkissa nuhaelevi-- Miel' ei tervoa parempi, Syaen ei syitae valkiampi. Sanoimma myoes yksinaeisyyden olevan naeissae alti havattavana, ja niin onki. Peraeti toisenlaatuisia lauluja syntyy remuisissa seuroissa ja muissa tiloissa, joissa ihminen ei tunne yksinaeisyyttaensae haittaavaksi.--Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta yksinaeisyyttae, vaan kanssakaeymistae ja seuraisuutta, johon Suomen tytoeillae ja pojilla, ynnae muulla maamme kansalla, kaukana toinen toisista erillaeaen asuvilla, ei usein ollut tilaisuutta, niin mielessaeaen vetivaet koko luonnon seuraansa, kaikille turhimmilleki aineille hengen ja elaemaen, mielen ja kielen kuvaellen. Niin usein pitaevaet puhetta ja kanssakaeymistae lintuin, kalain ja muiden elaevaein, puiden ja kukkien, kivien ja kantojen, jaervien, jokien, lampien ja muiden senlaisten olentojen kanssa. Seuran kaipuussa saivat niistae joka paikalla laessae olevia ystaeviae. "Yks' on tuuli tuttuani, paeivae ennen naehtyani", sanoo vieraalle maalle joutunut, ja tyttoe miehelaeaen laehtiessaensae, kun aavistelee, minlaiseksi syntymaekotinsa, haenen toiste tullessansa, olisi muuttunut, laulaa: Muut ne ei minua tunne, Kotihini tultuani, Kun nuo kaksi kappaletta: Alimmainen aian vitsa, Perimmaeinen pellon seivaes, Minun piennae pistaemaeni, Neitona vitsastamani. Samalla mielellae lohduttaa toinen kodista eroava itsiaensae, sanoen: Paistavi Jumalan paeivae Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunoille, Ei veikon veraejaen suulle. Muuan taas yksinaeisyytensae ikaevaessae haastattelee lintua seuraavaan tapaan: Tule taenne, pieni lintu, Lennae taenne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikaevaesi ilmoittele; Mie sanon sinulle jaellen, Haastan mielihaikiani. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Minkae osan ottamisen ja kanssakaersivaeisyyden onnettomasta tapauksestansa eikoe anna tyttoe moninaisille elaeviksi ajatetuille aineille, kun laulaa: Tuota saariki saneli, Saaren rannat raukoitteli, Tuot' itki ihanat nurmet, Ahot armahat valitti, Nuoret heinaet hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emontuoman turmellusta; Eipae nouse nuoret heinaet, Ei kasva kukat kanervan, Kasva ei sinae ikaenae Sillae tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattuna, Emontuoma turmeltuna. Ilmanko elaeviksi ja mielellisiksi saarta, rantoja, nurmia, ahoja, heiniae ja kukkia ajattelematta haen sillae tavalla taisi niistae lausua?--Ja samate se, joka salaisia huoliansa haastellessa ei tiennyt kellen ilmoittaisi, etteivaet kertoisi ulomma, viimein kuitenki tuuman keksivae, sanoen: Menen metsaehaen maeelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtiselle, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkaenae, Kuihkaele kullenkana. Saman ystaevyyden ja kanssakaersivaeisyyden, jonka ajatuksessansa luonnolta nautitsivat, osottivat sille takaisin. Niin seki, joka eraeaesti ei tieten, minne maettaeisi moninaiset huolensa, viimein kaeskee korpin niitae poiskantamaan, lampihin hukuttamaan, kuitenki varomalla, ettei veisi kalallisihin vesihin, sillae: Kalat kaikki huolestuisi, Ahvenet alas menisi, Suuret hauit halkiaisi, Saeren lillit liukeneisi, Saisi siikaset surua, Kaikki mustuisi mujehet, Haenen hoikan huolistansa, Murehista mustan linnun.-- Mutta muita muistellessa elkaeme unohtako kaekeae!--Yli muiden lintujen ja muiden hengellisten eli hengetoenten olentojen oli kaeki Suomalaisille rakas ja arvossa pidetty--saman arvon vielae taenae paeivaenaeki nautitseva. Oliko taemae tapahtuva lyhyestae ajastansa vuoden kauniimmilla paeivillae, taikka yksiaeaenisestae, erinaeisiae huokauksia kuvaelevasta kukunnastansa, taikka seuravajaisesta elaemaestaensae, johon Suomen kansa paremmin kun mihen muuhun taisi omanki elaemaensae verrata?- -Arveloamme myoeten vaehaen itsekustaki syystae. Taemaen erityisen arvonsa taehden kaekeae lauluissa usein muistellaan ja mainitaan kauniimmilla nimityksillae: kultainen, hopiainen, kultakielellinen, kultalintu, hopialintu, hopiarinta, tinarinta, hietarinta, papurinta, Saksan mansikka, Wiron puola j. n. e.--Vaehaeonniset huolissansa toivottelevat haenen kanssakaersivaeisyydestae kovemmin kukkuvan, tytoet milloin kultia ja hopehia ynnae muita koristusaineita suustansa kukahtelevan, milloin ilmoittavan ajan, kuna naitaisivat. Emoton orpo valittaa, ei enaeae kaeestaekaeaen iloa itsellaensae emonsa kuoltua olevan, jos kuinka kuuntelisi ja kaeaentelisihen.--Kaeen kukunnastapa Waeinaemoeinenki naulat uuteen kanteleensa kuvasi, ja minkae osan kaeki ihmisten asioissa luultiin ottavan, osotetaan ehkae sillaeki, kun runossa asetetaan yksinaeisillae sanoillansa koivun latvassa Joukahaisen sisaren hukuntaa suremaan.--Mainitusta kaikenlaisille elaeville ja muille olennoille ajatellusta ihmistapaisesta mielestae ja kielestae tulee vielae seki, ettae usein annetaan lintujen ja muiden elaevien eli hengetoenten olentojen pitkiae kanssapuheita vaelillaensae pitaeae. Sillae tavalla istuvat linnut oikeutta, kissat ja hiiret, revot ja jaenikset, koivun ja tuomen tyttaeret tarinoivat kaikenlaisia keskenaensae eli ihmisten kanssa. Moni ehkae katsoo aineita ja asioita, joiden kanssa naeillae lauluilla on tekemistae, alahaisiksi, vaehaearvoisiksi, laulun ansatsemattomiksi. Mutta niiiikun ainaki kansanrunoissa tapahtuu, on myoes naeissae laulaja tutut, jokapaeivaeiset aineet valinnut, ei niitae pilvistae eli muista korkeuksista tavotellut-- taikka toisin sanoen: tutut, jokapaeivaeiset aineet ja mielenvaikutukset ovat laulajan laulamaan pakottaneet ja laulut siitae syntyneet.--Kansan runoelmissa mieli harvoin lentelee ylen korkialta pilvistae eli muualta semmoisia lauluaineita tapailemaan, joilla vaan pilvissae, ilmassa ja tuulessa onki kotimaansa, ja perustuksensa laulajan omassa mielessae, silloin tavallisesti olevaki paremmin tuttu pilvien, ilman ja tuulen kanssa, kun taemaen varsinaisen elaemaen. Se, joka halajaa runoelmia semmoisista ylaehaeisistae aineista, niitae elkoeoen koskaan etsikoe kansantekoisissa! Niitae loeytaeaen semmoisten korkiaoppisten teelmissae ja laitelmissa, jotka vierahia taelle jokapaeivaeiselle, alahaiselle elaemaelle, taikka sitae halpana pitaevaeiset, sihen siitae syystae eivaet puutukaan, vaan mielensae lentimillae kohoten paeaetyvaet viimein kunneki omissa luuloissansa loeytyvihin parempihin maailmoihin. He ovat liikaviisaita, joillen ei kelpaa taemae nykyinen Jumalan luoma maailma; sen pitaeis heidaen mielensae mukaan olla peraeti toisenlaisen ja semmoiseksi kuvailevatki.--Mutta se, joka paremman maailman puutteessa ajaksi edes tyytyy taehaen oltavaansa elettaevaeaensae, joka myoes halajaa naehdae, tuta ja tietaeae, milliseksi Suomen kansa sitae arvaa, eli taetae ennen on arvannut, millaiset heidaen mietteensae, toivonsa ja yrityksensae siinae ovat,--sillae on naeiden laulujen, ehkae alahaisissaki, vaehaearvoisissa aineissa kylliksi miettimistae ja oppimista.--Muuten on muistettava, ettei minkaeaen laulun somuus ja kauneus synny aineesta, vaan aineen kaeyttaemaestae tahi mielen vapaasta liikunnosta aineita kuvatessansa. Alahaisista aineista ei siis seuraa, ettae lauluki olisi alahainen, eikae ylaehaeisistae toisella puolella laulun ylaehaeisyys; nimi ei pahenna miestae, jos ei mies nimeae. Itse kirjoitustapaki eli kuvausmuoto naeissae ei lentele niin korkialle, kun muutamien muiden, esimerkiksi itaeisten kansain runoelmissa. Vaelistae kyllae vaehaen sihenki laatuun, mutta ei tavallisesti. Se on jo mainittu lapsellinen luonnon ystaevyys ja tuttavuus, joka enimmaesti kirjoitustavanki muodostaa. Enempi kun ylisuuntaisuutta rakastetaan vertauksiin ja sanalaskuihin puettua muotoa. Usein tulee niiden kautta lyhyt kirjoitus osottamaan laajoja ajatuksia, joista vaan joku osa on oikein ilmoitettu ja enempi puoli eli muulla, kun jolla kulla sanalla, vertauksella eli sanalaskulla viitoittu. Ainoastaan tottuneet semmoisissa tiloissa naekevaet ja keksivaet laulajan oikian mielenjuoksun. Usein sanotaan myoes jotain peraeti toista, kun mielessae makaa, vaan sillae tavalla, ettae silloinki tottunut helposti arvaa oikian mielen. Monessa laulussa on mieli ilman naehtaevaetae johdatusta toisiin aineisiin kulkeva, joilla ei naeyttaeisi paljo yhteyttae ennenlausuttuin kanssa olevan. Mutta tarkemmin tutkiessa loeytaeaen silloinki usein joku porras niiden vaelillae. Ja jos ei aina loeyttaeisikaeaen, niin muistakame, ettae se ilmanki ajatellessa on mielen luonnollinen laatu, usein yhtaekkiae kaikkinaisiin aineisiin joutuvan, joista, jos kysyt jaelestae, kuinka tulin sitaeki ajattelemaan, et itsekaeaen aina taida selvaeae saada. Kuinka monta tuhatta ajatusta sillae tavalla eikoe vaehaenki ajan sisaessae toisinaan ajellehda itsekunki paeaessae? Kuka voi niiden kaikkien juonnon ja toisen toisesta siitetyn yhteyden selvittaeae?-- Taessaeki kohdassa on siis laulaja yhteistae mielen luontoa seuraava ja sanoilla kuvaava ajatuksensa ilman varovaisuutta ja pelkoa, niinkun ne itse tyoessae ilmoitaksen. Suomen laulun suloisuudesta emme nyt huolikaan omaa lausettamme ilmoittaa, koska naeitae korjaellessamme vaan olisimma tainneet liiaksi niihin rakastua, ja lauseemme, jos ei ollaki, kuitenki naeyttaeae yksipuoliselle. Se joka enemmin halajaa erityisten mietteitae siitae asiasta lukea, kun itsistae lauluista kokea, lukekoon entisen, kaikista kuulusimman kotimaamme professorin, H. G. Porthaanin erittaein Suomen runotaidosta laitettua kirjaa [4], jossa laepensae ylistaeae Suomen laulun kauneutta ja suloisuutta. Samalla tavalla ylisti sitae aikoinansa pispa Danieli Juslenius, lausuen: "Suomen laulun kauneutta ja vaikuttavaista, sydaemen liikuttavaista luontoa emme taida lyhyellae kertomisella osoittaa, ja jos vielae taitaisimmaki, niin ei kukaan uskoisi kertomustamme todeksi, joka itse ei ole saman laulun sisaellisimmaen luonnon kanssa tutuksi tullut. Se oikein tulvehtii niin lausettensa kun ajatusten somuudelta, ja ilman niitae runoa ei arvata miksikaeaen" [5].--Saksalainen tohtori H. R. von Schroeter, joka kolmattakymmentae vuotta sitte kaeaenti ja praenttaeytti saksaksi muutamia Suomen runoja ja lauluja,--nimittaeae runostoamme ihmeteltaevaeksi laululaehteeksi ja luulee sen kyllae itsestaensae ystaeviae luoksensa vetaevaen, ettei tarvitse ja kaipaa haenen erityistae ylistystaensae [6].--Kuitenki oli niin Porthaanilla, kun Jusleniuksella, Schroeterillae ja muilla, jotka senlaisilla lauseilla runostoamme ylistaevaet, vaan joku pieni osa siitae tuttu, eikae sekaeaen kauniin ja paras osa. Ulkopuollista todistusta ei siis kaipaakaan laulumme somuudestansa, emmekae juuri pelkaeae sen sisaepuollistakaan kaipaavan, jos ken sitae kysyisi. Mutta jos tapaisi lukija toisinaan semmoisiaki paikkoja, joilla ei naeyttaeisi kyllin suloa, somuutta ja kauneutta olevan, niin ensiksi muistakoon, ettei olekaan yhden kaunis kaikkein kaunis, ja toiseksi elkoeoen unohtako, mitae itse lauluin tekijaet asiasta arvelevat, sanoen: Elkaete hyvaet imeiset Tuota ouoksi otelko, Jos mie lapsi liioin laulan, Pieni pilpatan pahasti; En ole opissa ollut, Seisonut sepon pajassa-- Olen oppinut kotona, Oman aitan orren alla, Oman aeitin vaerttinoeillae, Veikon vestoslastusilla. Vaan jos joku kysyisi, mintaehden semmoisina, opistaan ja taidostaan eli muusta mahdistaan, epaeilevinae, rupeavatkaan laulamaan, niin vastaavat vielaeki laulajamme: Emp' ois outo ollenkana, Saattamaton saanutkana, Ruvennut runon tekohon, Vaan tuli iso ikaevae-- Se minun pani pakolla, Sepae tyoenti tyoentaemaellae. Saman sanoivat jo vanhuudestaki, taikka: Kyllae huoli virttae tuopi, Mure virttae muistuttavi, Kaiho kantavi sanoja, Mielalaset arveloita.------ Laulan hoikka huolissani, Ikaevissaeni ilotsen, Panen pakko paeivissaeni, Jott' on iltani kuluisi, Aamuni alimenisi, Huopeneisi huomeneni.-- Ja sanotaanpa sanalaskunki tavoin: luotu on lintu lentaemaehaen, huolellinen laulamahan.--Ei siis pitaeisi kenenkaeaen oudostuman sitae, jos toisinaan saatostansaki epaeilevinae antautuvat laulamaan, kovalta ikaevaeltae, raskailta huolilta eli vielae muiltaki syiltae pakotettuna.- -Peljaettaevaesti on myoes monen laulun kanssa aikain muuttuessa tainnut kaeydae, kun tytoen kanssa, joka vanhemmilla paeivillae itsestaensae muistutteli, sanoen: Oli mulla muoto muiden, Oli muoto muien rinnan, Kun ma notkuin nuorempana, Hersyin heinaen karvallisna.-- Olin ennen, kun olinki, Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpaeivinaeni; Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka, Tahi mansikka maeellae, Puola polttokankahalla. Jo kyllae kahdestiki taetae ennen olemma maininneet, missae naeitae lauluja taetae nykyae enimmaesti tavataan. Jos Karjala myoes on heidaen varsinainen ja ainoa syntymaemaansa eli vaan jaelkimaeinen piilopaikkansa, siitae vaelistae olemma havanneet kahta'alle ajateltavan. Amerikan villit kansat pakenevat tuo tuostaki Euroopalaisten edestae synkempiin eraemaihinsa ja naemaet luonnon synnyttaemaet ja kasvattamat laulut lienevaet samalla tavalla ulkoa maahan tulleen sivistymisen jaloista aina edemmae ja edemmae vetaeyneet, sillae lailla nyt ainoastaan Karjalassa loeytyen.--Talonpoikaiset lapset jaettaevaet ilonsa ja lopettavat leikkinsae lattialla, ujostellen loukkoihin rientaeen, kun herrasvaekeae tulee tupaan; niin arvelisimma myoes naeiden eli muiden samanlaatuisten lauluin yli koko Suomen muinaan leikkinsae lyoeneen, vaan sitte jo sanotusta syystae nykyiseen piilopaikkaan vaeistyneen, entisestae olostansa muilla paikoilla ei paljo muuta, kun jaelkiae ylehensae kaeyvissae sanalaskuissa jaettaeen. Karjalassa ovat toki siksi vielae saeilyneet, ettae, vaikka kyllae vanhat ihmiset valittavat niiden lapsuutensa armahien ylenkatseesta, niitae kuitenki vielae kaikilla ijillae ja kaikissa tiloissa laulellaan. Lapsilla on erityiset laulunsa, nuorilla naimattomilla erityiset, naineilla erityiset ja erityiset ikaekuluilla vanhoillaki, paitsi mitae siitae laadusta on, ettae lauletaan yhteisesti usiammilta eli kaikiltaki. Samate on lauluja erittaein pojilla, erittaein tytoeillae, erittaein miehillae, erittaein naisilla, erittaein ukoilla, erittaein akoilla. Yksipuolisuutta peljaetessaemme emme taida yhtae lajia naeistae toistansa paremmaksi kiittaeae. Jokaisella lajilla on omat sulonsa ja kauneutensa, niin esimerkiksi lastenki lauluilla, joita luetaan ensimaeisen kirjan lopulla. Moni taitaisi niitae kehnommaksi arvata, kun mitae praenttiin toimitettaisi, mutta kuitenki ovat ne lapsilla niin rakkaat ja kauniit mielestaensae, etteivaet paljo muita lauluina pidaekaeaen, kun semmoisia heidaen mielensae ja aelynsae mukaan juoksevia. Se on itseensae haemmentynyt viisaus, joka lapsille muuta taritseekaan, kun minkae aelytae voivat, taikka joka katsoo sitae vesalle sopimattomaksi, ettae tuulen mukaa heiluu sinne taenne, eikae asu kun taeysi puu jaeykkaenae, kankiana. Lapsilla on omat mielensae, omat halunsa, omat tyoensae,taitonsa ja laulunsaki, ja sen mukaan pitaeae kaikkia heihin koskevia arvattaman.--Mainitut lasten laulut ovat kun ensimaeinen luokka Suomen laulukoulussa. Semmoisia ovat kaikki parahimmat runoniekat lapsuudessansa laulaneet, juuri niistae laulun luontoon tottuneet ja mieltyneet. Muu laulukoulu sitte on itsekullaki ollut niinkun siitae eraes laulaja kertoo, sanoen [7]: Omat on virret oppimani, Omat saamani sanaset, Tiepuolista tempomani, Risukoista riipomani, Kanarvoista katkomani, Vesoista vetelemaeni, Kun olin piennae paimenessa, Lassa lammasten keralla, Metisillae maettaehillae, Kultaisilla kunnahilla.-- Tuuli toi sata sanoa, Tuhat ilma tuuvitteli, Virret aaltoina ajeli, Lausehet vetenae vieri. Muuta erityistae laulukoulua Suomalaisilla ei kyllae ollutkaan. Sillae vaikka laulukouluistaki Suomen runoissa ja lauluissa toisinaan muistellaan, niin niillae arvattavasti ei ymmaerretae muuta, kun mikae vielaeki maassa on tavallinen, ettae toinen opettaa toiselle laulun ulkomuistilta laulettavaksi. Sillae tavalla ymmaerrettaevae lienee kyllae seki toisessa kirjassa praentaettaevae laulu, jossa tyttoe kertoo pienempaenae eraeaelle akalle muutamia lankakeriae ja raetsinaen eli paidan laulun opetuspalkasta antaneensa, vaan jota tuhmuutta suuremmaksi tultuansa katuu, kun ilmanki akkojen opetuksitta havatsi huoltensa kyllin virttae jatkavan, niillae samoilla sanoillansa sitae oikiata, joka paikassa tilallista Suomen laulukoulua osottava, josta jo ehki kylliksi olemma edellisissae lehtiloeissae maininneet. Suomen laulun iaestae eli vanhuudesta emme taida muuta sanoa, kun ettae sen juuret katoaa menneisiin ylimuistoisiin aikoihin, latva naeihin nykyisiin aikoihin koskeva. Niin naeistaeki taessae kokouksessa loeytyvistae monella kyllae on suuriki ikae, ehkae vuosituhansia seljaessae, vaan toiset taas eivaet ole kovin vanhoja. Vangittu pannu [8] esimerkiksi ei voi olla vanhempi yhteistae viinakieltoaikaa kuningas Kyoestae III:nnen hallitessa. Koiteren jaerven rannalla eli pari vuotta sitte ja taitaa vielaeki elaeae vanha 80:vuotinen akka, Mateli Kuivalatar, joka muutamista muilta keraetyistae tyttoein lauluista, kun niitae haenen kuullaksensa luimma, sanoi: "no vielaekoe nyt sitaeki maassa muistellaan ja ken sitae teille lauloi?--Minae sen ennen nuorra tyttoenae ollen tein."--Akan ilman syytae entisestae lauluteostansa kehuneen emme uskokaan, sillae siinaeki iaessae oli vielae hyvae laulaja ja toiseksi niitae tekemaeksensae sanotuita tyttoein lauluja ei juuri laulettukaan Ilomantsia ja Lieksan rajakyliae ulompana. Ainaki lauluin ikaeae tutkiessa luulisimma jonkun osviitan niiden nykyisestae olopaikasta saatavan. Mitae laajemmalta usiammissa eripaikoissa kutaki laulua lauletaan, sitae vanhemmaksi luulisimma, ja enimmiten lauletaan niitae laajemmalla, joilla on enempi toisinnoita. Taemae on ylehensae sanottu, ei sillae mielellae, ettae se sopisi joka ainoaan erityiseen lauluun niin yhdessae kun toisessaki kohdassa. Ettae Suomen laulutaito on kansan omituinen siittaemae, synnyttaemae ja kasvattama, ei ulkoa peritty, sen jo osottaa Suomen laulun omituinen muotoki ja kaikki erityinen laatunsa toisista rinnalla kasvavista sisaristansa, Ruotsin ja Venaejaen lauluista. Ruotsilla ei ole paljo taemmoeisiae mielen suoria ja selviae osotuksia lauluissansa, vaan kun jostain laulavat, pukevat asian kertomatapaan, taikka tarinoivat jostain toisesta, johon ajatuksessa itsiaensae vertailevat. Heidaen laulunsa paraasta paeaestae ovat sitae laatua, kun virsilaulut taemaen kokouksen kolmannessa kirjassa, ehkae kyllae niidenki luonnosta paljo eroavaiset. Enimmaet Ruotsin kansanlauluista ei olekaan perijuurin kansan tekoisia, vaan ylhaeisemmaen osan kansasta, Ruotsin muinaisen herrasvaeen laatimia. Kansa sitte tavoissansa, siisteydessaensae ja muussa elaemaessae herrasvaeen tavottava pakkausi tilalle, herrasvaeki siirtyi edemmae ja jaetti tahallaan eli unohduksesta laulut jaelkeensae, jotka kansa omisti, korjasi ja saeilytti--siitae niitae nyt kansanlauluiksi nimitetaeaen, semmoisia enin osa ei alkuansa ollen. Omituisia, alkuperaeisiae kansanlauluja Ruotsilla meidaen tiedosta on ylen vaehae, neki harvoin minkaeaen veroisia. Venaejaen laulu, ehkae vaehae enemmin Suomen laulun sukulainen, kuitenki paljo erotaksen siitae, niin ettae, kun jo sanoimma, Suomen laulua ei taita muuhun kun itseensae verrata, juuri taemae itseisyytensae sen vanhaa ikaeaeki todistava. Viron laulujen yhteydestae Suomen laulujen kanssa olisi enemmin kirjoittamista, kun mihin taessae esipuheessa aikauisimma. Ne alkuansa eivaet olleetkaan erotettuja vaelillaeaen, vaan yksiae lauluja, sitte kansan erotessa laulujenki toisistaan vieroten. Taemaen eron jaelkeen naeyttaeae Suomen laulu, niinkun itse kieliki, paljo paremmin alkuluonnossansa pysyneen, muuten on se myoes kaikella tavalla taitavampi ja runsaampi Viron laulua.--Muiden kaukaisempain kansain laulujen verralla vielae vaehemmin rupeamma Suomen laulua tutkimaan, ehkae kyllae seki ei taitaisi sopimaton olla. Sen siasta panemma taehaen naeytteeksi eraeitae muukalaiskansain lauluja, joille kuitenki sitae ennen olemma kokeneet suomalaisen puvun antaa. Seuraavalla tavalla sanotaan Lappalaisen matkalla armahansa luoksi laulaneen [9]. Paista paeivae, armas paeivae, Paista paeaelle Orra lammin, Ettae kultani naekisin Orra lammin laitehella. Ei niin maentyae maeellae, Eikae kuusta kukkulalla, Jonk' en latvahan kapuisi, Kun vaan kultani naekisin. Oksat poies otteleisin, Joka lehvaen leikkoaisin-- Oksat kaikki kaunihitki, Kaikki lehvaensae leviaet. Oisko linnun lentoneuot, Kohottimet kotkalinnun, Lenteleisin, liiteleisin Orra lammin laitehelle. Vaan mitae miehellae minulla, Kuta kurjanpaeivaeisellae! Ei ole siipeae variksen, Jolla luoksesi tulisin. Jo olet viikon vuottanunna, Kaiken kaunoisen ikaesi, Sinisillae silmillaesi, Metisellae mielellaesi. Vaan vielae sinun tapoan, Vielae istun vieressaesi, Vaikka minneki menisit, Kunneki kulekseleisit. Kova on kahle, rautakahle, Luja koeysi, liinakoeysi, Rakkaus sitaei kovempi, Lujempi siet syaenten. Eskimaalainen (Amerikan kylmaessae, pohjaisessa maanaeaeressae) ilmottaa surunsa ystaevaensae kuolemasta taehaen laatuun. Voi minua mies poloista, Kun nyt naeen istumesi Tyhjaenae tuvassa taessae, Asuntosi autiana. Pois on mennyt ystaevaeni Pimiaehaen maanpovehen, Muuttanut Manalan maille, Kaeynyt Kalman kartanohon. Jota ennen iltasilla Vuotin iltani iloksi, Kaevin vastahan kujilla, Koska kuulin kulkevaksi. Tullut ei tyhjaenae kotihin, Tuli taeyellae venolla-- Veen. koiria venossa, Lintusia liiatenki. Joista aeiti joutusasti, Keitti liemen kerkiaesti; Ruoan runsahan rakenti, Laitti muille ja minulle. Kun naeki lahella laivan, Punamaston purjehtivan, Oli luona ensimmaeisnae, Laivan laialla laehinnae. Veen koiransa komiat Kanto kauppiaan kaetehen, Toi parahat liinapaiat, Nuolet rautaiset nopiat. Vaan miss' on nyt ystaevaeni! Voi kun muistuu mieleheni, Suru saerkevi syaemen, Huoli rinnan raatelevi. Voi jos vierisi veteni, Tahi itku irtautuisi, Niinkun muilta muutamilta; Ehkae huoli huopeneisi. Tahi jos kuolisin minaeki, Kaatuisin katala raukka;-- Vaan kuka kantaisi surua Vaimostani, lapsistani?-- Niin mahan majoilla naeillae Vielae viipyae vaehaeisen, Vaikk' on mennyt mielestaeni, Ilo poikennut iaeksi. Lithovilaisen morsiamen laulu syntymaekodistansa eroava, aeitinsae jaettaevae. Enkoe jo sanonut aeiti, Sanonut saoinki kerroin: Hanki taenne tyttoe toinen Kutojaksi, ketraeaejaeksi; Jo olen kyllin ketraeellyt, Kyllin kankaita kuellut, Kyllin pessyt poeytiaesi, Kyllin laassut lattioita, Kyllin kuullut aeitiaeni, En kyllin anoppiani, Kyllin heiniae haraillut, Kyllin laitellut lapoja, Kyllin kukkia keraeillyt, Seppeleiksi selvitellyt.-- Nyt ne ei kukat koriat Kauan paeaessaeni kahaja, Ei siniset silkkinauhat Paista paeivaenpaistehessa, Eikae suortuvat soriat Tuiski tuulessa isosti; Kun tulen kotihin toiste, Kaeyn lakissa, en kukissa. Sitte lakkini lavia Vielae tuiski tuulessaki, Kaulahuivini koria Kumottavi kuutamella; Vaan ne sormukset soriat Vakassa valittelevat, Silkkinauhani siniset Itkevaet ikaensae kaiken. Sikelialaisen ylistyslaulu kultasestansa. Minne, minne mehilaeinen, Kunne kulkusi varainen?-- Tuskin vielae tuntureilla Aamurusko alkehessa. Kukat kultaiset, koriat, Kaikki vielae kaunihisti Lepeaevaet lemmessaensae, Utuisilla uutimilla. Kaste kanssa kaikinpuolin Vielae vilkkuvi kukilla; Etkoe sure sulkiasi Tulemasta turmiolle?-- Et sae sure sulkiasi, Yhae lennaet loeyhyttelet; Sano nyt matkasi minulle, Kunne kuitenki yritit? Menikoe mielessae sinulla?-- Jos ei muuta, jo sanonki, Mistae saat mitatta mettae Elinkautesi imeae. Etkoe tullut tuntemahan, Naekemaehaen neioistani?-- Sill' on huulilla hunaja, Sillae suu sulinta mettae. Lennae sinne lintuseni, Kule sinne kultaseni; Sieltae saat simoa kyllin, Sieltae maeaeraettae mesiae. Kreikalaisen tytoen lauluja kultaansa ikaevoeidessae. En taia, aeiti kulta, Ma kangasta kutoa; Mull' ompi outo vaiva Syaenalassa aina-- Tuo kehno Kirki rukka Povea polttelevi. Kuu kulki matkoihinsa, Samoite seitsentaehti, Jo yli puol'yoen aika, Ja minae raukka valvon Yhaeti yksinaeni. Kaikki antoi armas aika, Antoi kesaen, antoi talven, Antoi joulun, antoi kekrin, Antoi riistoa, eloa, Ystaeviae ja iloa, Antoi pojan aeitilleni; Vaan mitae minulle antoi?-- Ei mitaepae milloinkana. Taehaen nykyiseen Suomen laulujen ja virsien kokoukseen olemma kokeneet saada kaikki meillae tutut Suomen kansan vanhat eli vanhantapaiset laulut ja virret, niinkun Kalevalaan erottelimma kaikki kertomarunot sitae laatua. Naein on Suomen kansan vanhoista runoelmista kaksi osaa tullut saeilytetyksi; loihturunoista tulisi pian kolmas, jos, kuni toivomma, saataisiin praentinalaiseen korjuun edes neki niistae, jotka jo ovat koottuna, joka tyoe ei kyllae olekaan huokeimmia toimittaa, jos mielitaeaen saada kaikki suunnallensa erotetuksi ja siivotuksi. Naeidenki laulujen ja virsien erottaminen itseksensae ei aina ole ollut niin keviae, ettei toisinaan olisi kylliksiki tyoetae jatkaunut. Virsirunot vaelistae ylikarkaavat loihturunoihin, samoite laulutki, esimerkiksi toisessa kirjassa praentaettaevaet metsae- ja sotalaulut, jonka taehden niistae enimmaen, loihtusekaisemman osan olemmaki taestae kokouksesta loihturunoin sekaan otettavaksi lykaenneet. Toisella puolen yhtyvaet laulut nykyisempiin lauluihin ja siinaeki on raja usein tahtonut tulla sekavaksi. Mutta kuki tekee ja laatii tyoen ymmaerrystaensae myoeten parahiten ja niin olemma meki tehneet, emmekae pane tuota sikseenkaeaen mielellemme, jos toisinaan olisi laulumaata joku osa muualle jaeaenyt, toisinaan raja tullut ylikaeydyksi.--Se nyt oli vastuksena koko taemaen kokouksen Suomen runostosta erottamisessa; sama sekavuus on tahtonut sen eri osiihinsa laskemisessa haitaksi tulla. Niin esimerkiksi taemaen ensimaeisen kirjan lauluista ovat paimen- ja lasten laulut liketysten toinen toistansa, ja toisessa kirjassa loeytyvistae neitojen lauluista olisi muutamia taittu paimenlauluiksi eli naisten yhteisiksi lauluiksi toisilta lukea ja samoite joita kuita poikien lauluista arvata miesten yhteisiksi eli urosten lauluiksi, taikka vastahakaan. Niin kolmannenki kirjan virsilaulujen kanssa. Moni taruvirsi taitaisi toisilta arvattaa historialliseksi, moni muinaisuskoinen pidettaeae taruvirtenae eli vastahakaan. Niin usein muunki erottamisen ja rajoittamisen kanssa. Jo toistakymmentae vuotta olemma naeitae keraeilleet erittaeinki kesaeisaikoina 1828, 1831, 1832, ja vuosina 1836, 1837 olimma toista vuotta kerrassaan, Suomen Kirjallisuuden Seuran toimella ja kostannuksella, niin naeitae kun muitaki keraeyksiae varten Venaejaen ja Suomen Karjalassa ynnae Lapissaki liikkeellae. Sitte siltae matkalta kotiuttua olemma pian heittaemaettoemaellae tyoellae naeitae yksiae lauluja ja virsiae praentin alle korjaelleet, sovitelleet ja suunnitelleet, enimmaen osan sillae ajalla vaehintaeki neljae kertaa uudestaan puhtaaksi kirjoitelleet, vaikkemme sittekaeaen mielemme mukaan ole kaikkia paikkoja oikein suunnallensa saaneet. Vaan taemaen mainimma sillae mielellae ja toivolla, ettei puuttuvaisuutta pantaisi huolettomuuden syyksi, vaan ennemmin muun saamattomuuden. Mainittuun niin usiasti uudistettuun puhtaaksi kirjoittamiseen on, paitsi muuta, seki syynae ollut, ettae, kun tyoemme alla aina tulimma vaillinaisia paikkoja yhdessae eli toisessa kohtaa havatsemaan, syksyillae 1838 ja 1839 niiden taehden uudelleen laeksimmae Karjalaan, josta myoes kummallaki kertaa saimma paljo lisaeyksiae ja toisinnoita ennen koottuihin. Toisinnoita tosin onki haitaksi asti paikka paikoin kasvanut, vaikka kyllae olemma kokeneet kaikki joutavat, mielestaemme mitaettoemaet, kerrassaan pois heittaeae. Niin muiden seassa esimerkiksi semmoiset puhetlaatutoisinnot, kun lenti, lensi; laehti, laeksi; saattoi, saatto, saatti; kaatoi, kaato, kaali, kansi; olen. oon, oun; olemma, oomma, oumma, olemme, oomme, oumme; mene, maene, mee, maeae; pane, paa; minae, mie, ma, mae; sinae, sie, sa, sae; haen, haeaen; me, myoe; te, tyoe; he, hyoe; tuo, toi, taa; iso, isae, taatto, taatta; emo, emae, aeiti, maammo, mamma; sisar, sisko, sikko, siukku; veli, velji, veljyt, velo, veio, veikko; miniae, minjae, minnae, minna; vaerttinae, vaerttaenae; lassa, lasna; kulkiessa, kulkeissa; sanonut, sanonu, sanonna j. n. e., joita erittaein merkitsemaeaen vaan ylen harvoin lienemmae hairauneet. Joka semmoisista muista poisjaetetyistae toisinnoista tahtoisi tiedon, kyllae saapi sen kaesikirjoituksistamme, jotka aiomma aesken mainitulle S. K. Seuralle jaettaeae. Toinen huolettavampi asia on ettemme aina ole tainneet osata toisintojen seasta sominta ja parasta iise lauluun valita, vaan sen siaan ottaneet jotain kehnompata, vaehemmin sopivata. Mutta mikae missaeki olisi somin, sitae ei aina kaesitae ajattelemallakaan ja miettimaellae; vaelistae sattuu, vaelistae taas pitaeae monenki paikan jaeaedae vaehemmin valmiinnaekoeiseksi. Jos joskus naeistae lauluista tulisi toinen uusi laitos praentaettaevaeksi, niin pankoot ja sovitelkoot silloin toiset paremmin, ikaeskun ne, jotka joita kuita naeistae ehkae ottavat ulkokielille kaeaentaeaeksensae, ennen tyoehoen ruvettuansa mahtavat silmaeillae toisinnoitaki ja valita, mikae niissae saattaisi paremmin sanottu olla, kun itse paeaeluvussa. Jo naeiden maineena olevien toisintojen paljous mahtaa vapauttaa meitae siitae luulosta, ettae olisimma naeitae lauluja omilla laitoksillamme lisaenneet eli muilla vierailla sanoilla parsielleet. Emmekae siitae nyt virkaisi mitaenae, jos ei ainaki, jotka kansanlauluja ovat korjaelleet, olisi tulleet saman luulon alaiseksi. Ne, jotka ovat tottuneet erottamaan kansanlauluin oman somuuden ja luontaisuuden, myoes kyllae helposti erottaisivat, jos niihin mitae olisi ulkoa lisaetty. Ei yksikaeaen kukka ole arempi vierasta koskemista suhteen, kun kansanlaulut. Joku ainoa vieras sana, jolla luultaisi parannettavan, usein pilaisi koko laulun somuuden. Sen tietessae olemmaki aina varoneet, niihin mitaeaen lisaeksi panna, ja vaan aikaharvoin jonkun poisjaeaeneen sanan vaillinaiseen paikkaan panneet, senki useimmiten muistossa saeilyneistae kuulluista--sillae paljo olemma ainoastaan kuulleet laulettavan, erittaeinki vesimatkoilla ja muissa tiloissa, joissa kirjoitus ei syntynyt. Naeistae lauluista ei ole juuri yhtaeaen, jota emme olisi kansassa tavanneet, vaikkaonki joita kuita ennen praentaettynae taeydellisemmissae eli vaillinaisemmissa tapailemissa [10]. Kun ne nyt kaikki olemma taehaen yhteen liittaeneet, niin toivommaki taemaen laulukokouksen siinae kohdassa taeydelliseksi, ettei tarvitse muualta praentaetyitae lauluja hakea, joita taessae ei loeytyisi. Ei ennen praentaetyitae kyllae usein tavata entisessae muodossaan, vaan vaelistae toisinnoissa, vaelistae usiampaan erilauluun erinneenae, joka tulee siitae, ettae kun kehnommilta laulajoilta ennen lienee erilauluihin kuuluvia asioita ja sanoja yhteen laulettu, niin saivat sekae meiltae ettae muilta sillaetavoin sekavasti praentaetyiksiki, vaan ovat nyt tulleet paikoillensa asetetuiksi ja jaerjestetyiksi sitae myoeten, kun paremmat laulajat niitae lauloivat eli muuten olemma aelynneet. Taemaeki jaerjestaeminen on usein kyllae hankalata tyoetae ollut. Eri laulajat yhden laulun melkein aina laulavat usiampaan enemmin eli vaehemmin toisistaan eriaevaeaen tapaan. Mikae muistaa sen taeydellisemmaesti, kuka vaillinaisemmasti, kuka vaan muutamia sanoja ja eraeitae paikkoja tavotteleva, muistonsa kehnoutta poisjaeaevistae syyttelevae. Eikae sekaeaen olisi niin suurena haittana, vaan kun vielae sen ohessa useinki laulellaan niin sekavasti, ettae yksiae sanoja ja paikkoja milloin vedetaeaen yhteen, konsa toiseen lauluun, niin viiteen, kuuteenki toisinansa; taikka kun yksiae lauluja lauletaan niin eritapaisesti, ettae pian joka toinen vaersy on erinkaltainen. Semmoisia jaerjestaeissae saapi kyllae visusti miettiae ja tarkata, kuinka kaikki saataisi parahimmaan sopuun keskenaensae, ja ettei tulisi johon kuhun lauluun liitetyksi, mikae alkuansa mahtoi peraeti toiseen kuulua. Yksiae lauseita tavataan paikkapaikoin kahdessa eli usiammassaki eri laulussa. Niistae ei tule meitae syyttaeae, taikka ajatella, kun olisimma hyvaesti voineet poisheittaeae ne ja neki sanat jostain laulusta, koska ne jo tavattiin jossain toisessa edellisessae. Sihen meillae ei ole ollut oikeutta. Jos yhdessae laulussa jo tavattiin sanat: naeillae raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla, taikka: taellae inhalla iaellae, katovalla kannikalla, taikka: voi minae poloinen poika, voi poika polon alainen, niin se ei estae, etteivaet saisi toisessaki tavattaa. Semmoisia lauseita mahtoi jo ikivanhuudesta kaeydae kun muitaki sananparsia kansassa, jonkalaisina helposti tulivat muuttumattomina milloin mihinki lauluun sekaumaan. Eikae ole ensinkaeaen kansanlauluissa semmoinen asia kummiteltava; tapahtuupa vaelistae oppineittenki keskellae, ettae kaeyttaevaet kun omiansa, mitae jo ennen on tullut muilta sanotuksi.-- Erilaatu taasen on sen asian kanssa, ettae virsilauluissa usein kerrotaan sana sanalta edellisiae, samassa virressae olevia lauseita. Se on Suomen virsilaulun omaisuus, ja ken sitae ei katso kaunistavaksi, toki katsokoon suattavaksi. Olisimma kyllae voineet vaelttaeae, ettei semmoisia yhdessae virressae sattuvia, usiammasti kerrottavia lauseita olisi enaeae jaelkisissae sioissansa praentaetty. Jos vaan olisimma panneet ensimaeiset sanat niistae ja osottaneet toistenki seuraavan, niin olisi siinae tainnut olla kylliksi. Mutta toisinki puolin miettien, ja koska niiden taeydellinenki kertominen ei tule kirjan suuruutta lisaeaemaeaen, kun kahdella, korkeinta kolmella lehdellae, niin olemma katsoneet sopivammaksi, sillae tavalla praettaeyttaeae taeydellisesti, kun lauletaanki. Usiampi naeistae lauluista taitaisi kyllae aekkinaeisempiae lukijoita varten erityisiae selvityksiae tarvita. Niin esimerkiksi tanssi- ja haeaelaulut niitae seuraavista tanssi- ja haeaetavoista. Jos aikaa ja tilaisuutta saamma, niin kyllae miksi emme saataki jossain neljaennessae kirjassa vasta semmoisia selvityksiae toimittaa, vaan naeihin kolmeen olemma paljaat laulut siltaensae toimittaneet. Kuitenki aiomma kolmannen kirjan lopulla kaikki oudommat sanat selvittaeae. Paikkoja, joista itsekuki laulu olisi saatu, on tyoelaes ja mahdotonki nimittaeae muulla tavalla, kun minkae jo olemma tehneet taemaen esipuheen IV:nnellae ja V:dennellae sivulla, koska harvoin onki joku laulu taeydellisesti yhdestae paikasta ja yhdeltae laulajalta saatu, vaan usiammilta paikoilta ja usiampain laulannasta nykyiseen muotoonsa kasvanut. Kyllae kymmenellae ja vielaeki usiammalla, vaehae toisistaan eriaevillae nuoteilla laulellaan naeitae lauluja eripaikoilla. Muutamat vielae sillaeki lisaeelevaet nuottitapoja, ettae ensisti joka vaersyn toisesti kerrottua, eli ilmanki kertomatta, panevat joita kuita erityisiae sanoja jaelkeen, taikka kertovat vielae kolmannesti loppusanat itsestae vaersystae, jotta tulee esimerkiksi seuraaviin tapoihin laulettavaksi. Ruvetkasme, rohjetkasme, Kauniissa joukossa, Elkaes aeaentaemme haevetkoe, Kauniissa joukossa, Vaikk' on lapset laulamassa, Kauniissa joukossa, j. n. e. Ompa mulla kultainenki, Ompa vainen niinki, Sen punaisen paeivaen alla, Ompa vainen niinki, Sinisukka, saapasjalka, Ompa vainen niinki, Verkavaesti, sarkatakki, Ompa vainen niinki, Palttinapaita, pumpulihuivi, Ompa vainen niinki, Leikkatukka, liippahattu, Ompa vainen niinki j. n. e. Suru tuli Suomen maalle, Ai, ai Suomen maalle, Suru tuli Suomen poikasille, Ai, ai poikasille, Itku pitkae piikasille, Ai, ai piikasille, Mure musta vanhemmille, Ai, ai vanhemmille j. n. e. Empae uskonut olisi, En vainen olisi, Vaikk' oisi sata sanonut, Vaikka sata sanonut, Tuhat suuta tunnustanut, Suuta tunnustanut, Tuhat kieltae kertoellut, Kieltae kertoellut j. n. e. Taemmoeinen vaersyjen vaelittaeminen erisanoilla juuri osottaa jotain kansassa siinnyttae eli sikiaevaetae halua, entisestae yksinkertaisesta laulunuotista poiketa, moninaisempia saada, ja on kun joku porras entisten ja nykyisten laulunnottien vaelillae.--Muutamilla muillaki kansoilla, esimerkiksi Hispanialaisilla, Kreikalaisilla, Venaelaeisillae, on ulkonaisen rakentonsa suhteen Suomenlaatuisia nelimitta runoja, joita myoes mahdetaan laulaa, vaan joiden nuotit meillae ovat tuntemattomat, ettemme taida niitae Suomen runonuotin rinnalla tutkia. Emmekae vielae tunne omista Suomenkaan nuoteista, kun jonkun pienemmaen osan, koska niitae ei ole keltaeaenparemmalta soittoniekalta keraetty. Sen vaan tunnemma ja tiedaemmae, ettae Suomessa loeytyy kansan seassa paljo erityisiae, usein kyllaeki kauniita, luontoa vaikuttavaisia nuotteja, joita ei toki pitaeisikaeaen ilman keraeaemaettae ja korjaamatta heittaeae! [11]. Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla, joissa erittaeinki Karjalassa vanhoja kanteleita vielae pidetaeaen ja kanteleen soittoa rakastetaan, laulellaan naeitae lauluja toisinaan kanteleen aeaenen avulla, s. t. s. laulaja laulaa ja soittaa yhdessae. Kanteleella oli ennen vanhaan oma haltianeitsensae, jota Kantelettareksi eli Kantelehettareksi nimitettiin. Kun haenen huolensa kanteleesta jo on vaehennyt, ja kohta taitaa peraeti loppua, niin toki toivom haenellae nykyaikoina siksi joutoa olevan, ettae ottaa naemaet laulutki huostaansa, liiatenki, kun jo entisessae virassansa lienee niiden kanssa kyllinki tutuksi tullut. Sillae toivolla ja mielellae olemma taelle laulukokoukselle antaneet nimensae Kanteletar. Elkoeoen uskoko kukaan, ettae naemaet olisivat ne ainoat perintoejaetteet Suomen muinaisista lauluista. Toinen mokoma on epaeilemaettaeki vielae poissa, keraeaemaettae. Taemmoeisiae keraetessae kohtaaki paljo vastuksia, jotka pitkittaevaet tyoetae ja saattavat sen muutenki vaikiaksi. Kansa niitae milloin pitaeae ylen halpana, ettei kehtaa kirjoitusta vasten, eikae muuten herrasvaeen kuullessa laulaa, milloin taas luulee niitae jumalattomiksi ja pelkaeae tilintekoa. Eikae ollenkaan ole ihmeteltaevae taemae viimeksi mainittukan kansan luulo ja pelko,-- ompa moni oppineemmistaki ihmisistae ajatellut ja sanonut niin taemmoeisten, kun kaikenlaisten muiden maallisten lauluin ja tarinain oikian kristillisen elaemaen harjoitusta maassa estelevaen. Jos niin olisi, niin toki olisimmaki paremmin tehneet, ne kerrassaantuleen nakata, kun praenttiin toimittaa, ja sitaeki paremmasti, jos niitae emme ensinkaeaen olisi unohduksen tieltae keraenneet ja korjanneet. Sillae niin jumalattomat mielestaemme emme olekaan, ettae ehdolla hankkisimma esteitae kristilliselle elaemaelle, jolla ilmanki hankkimatta kyllae lienee vastusta maailmassa. Sen sanomma vielae kertoen, ettae vielae nytki, kaiken ja monivuotisen vaivam peraestae, saisivat paikalla praentin siasta lieteen lentaeae naemaet laulut ja virret, jos niistae mainitussa kohdassa mitaeaen haittaa, vastusta eli muuta haemmennystae pelkaeisimmae. Mutta olemma kuulleet, kristillistae elaemaetae olevan usiammasta laadusta, eikae sitae yli muiden oikiaksi kiitettaevaen, joka naeiltae ja muilta samanlaatuisilta aineilta taitaisi haeiritettaeae. Sen on usiampi vielae niistaeki sanonut, joita nykyaikoina vaelistae oikein soimataan kiivaudesta kristillisyydessae.--Kallio ei liikahtele kovassakaan tuulessa, vaan vaahti vedellae pyoerii pienimmaenki loeyhkaen edessae. Ja joka luulee kenenkaeaen mielen ja ajatukset naeiltae pidaetettaevaen, etteivaet paeaese oikiaan kristilliseen tuntoon heraeaemaeaen, se ennen naeitae ja meitae tuomitsematta haevittaekoeoen maailmasta kaikki joutavat, mielettoemaet puheet, seurat, hypyt, tanssit, soitot ja muut semmoiset--kieltaekoeoenpae linnutki ilmassa laulamasta, koska ne kuitenki tiettaevaesti eivaet aina laula luojansa ylistystae, vaan luillansa useinki suosittelevat toisiansa--kieltaekoeoen myoes maan kasvamasta muita, kun ristinkukkia, Kiesuksen kaemmekoeita ja Maarian vuodetheiniae.--Kristillisyys on iso, monihaarainen ja monilehvaellinen, latvallansa taivaaseen ylettyvae puu. Jos linnut ei sovi yhdelle oksalle laulamaan, niin sopivat toiselle. Mutta oksaa emme pidae lintujen laulannasta sen pahempana. Emmekae myoes ylitse kaikista muista katso niitae oksia kauniiksi, jotka alti nuruvat sitae, ettae puu kasvaessansa kohotti heidaet juuripuolesta ja maapinnasta korkiammalle ilmaan, jonka taehden latvoillansa yhae nuokkuvat alaspaein, eivaetkae koskaan tyydy nykyiseen oloonsa jaosaansa, vaan tahtoisivat puun juureen asentonsa. Kaikilla on heillae kuitenki juuresta yloesnousevavoimansa.--Sillae mielellae emme pelkaeae naeistae sitae luultua kristillisyyden vastusta tulevan, vaan ennemmin, paitsi muuta hyoedytystae, monellenki jotain kaunista, syytoentae ja viatonta mielenpidettae, joka toisinaan ehkae estaeae sen pahempiin yrityksiin johtumasta ja sekaumasta. Niin laehde nyt Kanteletar matkoihisi, ei esteeksi hyville tavoille, kristilliselle mielelle ja elaemaelle, tahi muille hyville tarkoituksille, vaan jaelkinaeytteeksi ja osotteeksi entisen ajan elaemaestae, tavoista, mielestae ja muusta laadusta, kun myoes joksiki tienviitaksi Suomen tulevalle laululle ja laulajoille, ja muille ystaevillesi sekae hyvaensuovillesi syyttoemaeksi ajanvietteeksi, jos ei huvitukseksi ja opiksi!--Niillen, jotka moittivat sinua, sano, ettet taida olla vanhempatasi parempi, vaan vanhempasi on aika, joka synnytti sinun, ja itse olet sen ajan lapsi. Koeyhaeltae vanhemmalta ei ole lapsen paljo perittaevaeae; elloes sentaehden koeyhyyttaesi ja talonpoikaista pukuasi ujostelko! Nyt on aika rikkaampi moninaisilta opeilta, tiedoilta ja taidoilta, niin siittaekoeoen, synnyttaekoeoen ja kasvattakoon parempia lapsiaki!--Niillen taas, jotka liiaksi mieltyvaet sinuun, ja ylimaeaeraeisesti kiittaevaet, kuiskaa korvaan ja sano, et ansatsevasi semmoista liikan